Lindin värjäämö
Carl Sven Lind rakennutti vuonna 1852 hirrestä värjäämön aivan Vanajaveden partaalle. Lindin värjäämö oli rannassa Itäisen Bulevardikadun (nykyisen Arvi Kariston kadun) varrella. Sillan luota, tontilta 62 paloi toukokuussa 1851 Nystedtin värjäämö. Lindin värjäämö oli "jonkin verran etelämpänä, tontin 62 ja Lönnholzin panimon välissä aivan rannassa". Puisessa värjäämörakennuksessa oli kolme huonetta: kuivaushuone, värihuone, josta oli lankkuseinällä erotettu "plooveri" sinivärjäystä varten sekä oppipoikien asuinhuone, johon oli erillinen sisäänkäynti. Välikatto oli lautaa ja kuivaushuoneen lattia lankkua. Nelikulmaiset ikkunat suljettiin yöksi luukuilla. Värihuoneessa oli maalattia ja uuni, jonka ympärille oli kaksi muurattua allasta ja neljä suurta kuparikattilaa. Lindillä oli myös verkaprässi ja raami, johon verka pingotettiin kuivumaan. Katosta roikkui vartaita värjättyjen lankojen kuivaamiseen. Myös kuivaushuoneessa oli uuni, jolla voi paistaa leipääkin.
Värjärien ja karvarien, Hämeenlinnan kahden huomattavimman käsityöammatin harjoittajien talot muodostivat 1800-luvun puolivälissä lähes oman kaupunginosansa nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamiin kahteen kortteliin sekä nykyisen Arvi Kariston kadun reunan rantatonteille. Värjärit ja karvarit olivat varakkaampia käsityöläisiä kuin esim. suutarit ja räätälit. Heitä tarvitsi maaseudunkin väki veran ja lankojen värjäykseen, kun suutareiden ja räätäleiden asiakkaina olivat etupäässä kaupunkilaiset. Värjäreiden tarvitsemat välineetkin olivat arvokkaita, niin että ammatin harjoittaminen edellytti alkupääomaa.
Värjärien ja karvarien, Hämeenlinnan kahden huomattavimman käsityöammatin harjoittajien talot muodostivat 1800-luvun puolivälissä lähes oman kaupunginosansa nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamiin kahteen kortteliin sekä nykyisen Arvi Kariston kadun reunan rantatonteille. Värjärit ja karvarit olivat varakkaampia käsityöläisiä kuin esim. suutarit ja räätälit. Heitä tarvitsi maaseudunkin väki veran ja lankojen värjäykseen, kun suutareiden ja räätäleiden asiakkaina olivat etupäässä kaupunkilaiset. Värjäreiden tarvitsemat välineetkin olivat arvokkaita, niin että ammatin harjoittaminen edellytti alkupääomaa.
Nimeke
Lindin värjäämö
Muu nimeke
Ritning öfver Färgeri byggnad af Träd för undertecknad C. S. Lind
Asiasana
Julkaisuaika
1852
Kieli
sv
Laji
Koko
1 piirustus
Formaatti
PDF (0,64 Mt)
Säilytyspaikka
Hämeenlinnan kaupunginarkisto
Julkaisija
Hämeenlinnan kaupunginkirjasto
Julkistamisajankohta
2011
Identifiointitunnus
URN:NBN:fi-fe2019121147481
Oikeudet
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.
Huomautus
Rakennus on purettu.
Lähteet
Hämeenlinna - Tavastehus. Arx Tavastica 8. Hämeenlinna 1989.
Kahila, Esa, Hämeenlinna käsityön historiaa. Teoksessa Hämeenlinna, luontoa ja elämää I. Hämeenlinna 1938.
Koskimies, Y. S., Hämeenlinnan kaupungin historia IV 1875–1944. Hämeenlinna 1966.
Kahila, Esa, Hämeenlinna käsityön historiaa. Teoksessa Hämeenlinna, luontoa ja elämää I. Hämeenlinna 1938.
Koskimies, Y. S., Hämeenlinnan kaupungin historia IV 1875–1944. Hämeenlinna 1966.