Jaakko Juteini
Julius Krohn valottaa artikkelissaan Hattulassa syntyneen runoilijan Jaakko Juteinin (1781–1855) elämää sekä hänen rooliaan suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden aseman parantamisessa. Suomen kielen asemaa hankaloittivat 1800-luvun alkupuolella sen vähäinen käyttö virka- ja kirjakielenä sekä sivistyneistön käyttämä ruotsin kieli. Ajalle oli tyypillistä ajatus paluusta kansankieleen, josta ei kuitenkaan ollut yksimielisyyttä, ja murteiden paremmuudesta käytiin kamppailua. Juteinin mielestä murteista tuli ottaa eniten kielen perimmäistä luonnetta vastaava osuus ja muovata siitä kirjakieli. Juteinin korostaman yhteisen edun edistäminen kytkeytyi valistukseen ja tässä oma kieli auttaisi parhaiten. Juteinin runoissa korostuikin opettavainen ote, jota hän usein tehosti pilkallisuudella. Myöhemmin runoihin tuli myös vakavampi sävy. Juteinin suosikkiaiheet liittyivät eläinrääkkäyksen, taikauskon ja oman edun tavoittelun vastustamiseen.
Tekijä
Nimeke
Jaakko Juteini
Asiasana
Julkaistu
Julkaistu painettuna: Eripainos: Valvoja ; 11. vsk. (1891), 5.-6. vihko. Helsingissä, 1891.
Julkaisuaika
1891
Kieli
fi
Laji
Koko
19 s.
Formaatti
PDF (7,46 Mt)
Säilytyspaikka
Hämeenlinnan kaupunginkirjasto
Julkaisija
Hämeenlinnan kaupunginkirjasto
Julkistamisajankohta
2016-06
Identifiointitunnus
URN:NBN:fi-fe2019121146875
Oikeudet
Aineisto on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Aineisto on vapaasti käytettävissä. Käytön yhteydessä on mainittava lähde.