Selaa aineistoja (yhteensä 13)

Lyseon lehtori E. W. Palander (1845–1914) kuvasi Hämeenlinnan ensimmäisen vuonna 1862 valmistuneen asemarakennuksen tornin puoleisesta päästä vuosisadan vaihteen tienoilla. Aseman viereen eteläpäädyn lähelle rakennettiin vielä myöhemmin puinen tavara-asema, joka toimi myös tullirakennuksena. Lähistöllä oli myös yksi puinen asuinrakennus ja vajoja. Asema-aukion etelä- ja pohjoispuolelle istutettiin puita ja pensaita puistikoiksi. Kuvassa näkyy osa etelänpuoleista lehmuspuistoa, joka on edelleen alkuperäisellä paikallaan.

Hämeenlinnan barokkivaikutteista klassismia edustava rautatieasemarakennus vuodelta 1921 on arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema. Uusi punatiilinen asema korvasi kansalaissodassa tuhoutuneen alkuperäisen asemarakennuksen, joka oli ollut lääninarkkitehti C. A. Edelfeltin käsialaa. Rautatieasemalla on hiljainen hetki tässä ilmeisesti 1930-luvun alun postikortissa. Taksit ja vossikka odottavat kuitenkin aseman edessä kyydittäviä, ja Hämeenlinnan matkailuoppaan mukaan rautatieasemalta saikin aina autoja sekä pika-ajureita. Asemalta oli myös säännöllinen linja-autoliikenne kaupungin läpi Poltinaholle.

Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie valmistui vuonna 1862. Rataosuuden asemien arkkitehti Carl Albert Edelfelt suunnitteli myös Hämeenlinnan ensimmäisen punatiilisen asemarakennuksen. Asemarakennuksen ensimmäinen kerros oli tarkoitettu asemapalveluille ja toisessa kerroksessa oli rautatievirkailijoiden asuntoja. Sisäänkäynti ja III-IV luokan odotushuone sijaitsivat rakennuksen korkeammassa keskiosassa. I-II luokan odotushuone oli rakennuksen toisessa päässä. Siihen liittyi myös erillinen naisten odotushuone, johon kuului kuusikulmainen erkkeriosa. Asemaravintola sijaitsi odotushuoneiden välissä. Rakennuksen eteläpäädyssä oli korkea torni. Hämeenlinnan alkuperäinen asemarakennus tuhoutui kansalaissodassa 26. huhtikuuta 1918.