Selaa aineistoja (yhteensä 19)

Vanajaveden yli Keinusaaresta keskustaan vei vielä 1900-luvun alkuvuosina puinen Pitkäsilta. Vanha silta oli valmistunut vuonna 1878 ja sillan kupeessa Pinellan rannassa näkyvä hevosuittolaituri 1850-luvulla. Sillan tuleva purku on jo kortin kirjoittajalla tiedossa: "...et sinä tule sitä näkeen enää tän laisena, sitä vastoin oikeen komeena ja paljo isompana ...", hän kirjoittaa. Vanha silta korvattiin uudella rautaisella kaarisillalla vuonna 1909.

"Eikö tämä ole kaunein maisemakortti H:linnan ympäristöltä?" kysyy postikortin lähettäjä vuonna 1908. Vuonna 1878 valmistunut Hämeenlinnan vanha puinen Pitkäsilta on tässä kuvassa vielä paikallaan. Vanha silta oli myös kaupungin nuorison kokoontumispaikka, mikä herätti ajoittain paheksuntaa paikallisten lehtien palstoilla. Hämeen Sanomat kirjoitti syksyllä 1883: "Poliisin tulisi valvoa, etteivät asevelvolliset sotamiehet ja kaupungin piiat, kun pitävät siltaa yhtymispaikkanaan, häiritse muita ihmisiä, joiden tarvitsee sillan yli kulkea." Vuonna 1909 Pitkäsilta korvattiin uudella rautaisella kaarisillalla.

Vanhin tunnettu silta Vanajaveden yli sijaitsi 1600-luvulla linnan pohjoispuolella, suunnilleen nykyisen rautatiesillan kohdalla. Seuraava silta rakennettiin linnan ja Hätilänniemen välille 1740-luvulla. Ensimmäinen silta nykyiselle siltapaikalle Keinusaaren ja keskikaupungin välille valmistui vuonna 1794, jolloin sillan rakennustyöt olivat kestäneet yli kahdeksan vuotta. Uuden sillan rakentaminen tuli jälleen ajankohtaiseksi 1870-luvulla, ja senaatti tarjosi sillan rakentamista ja ylläpitoa kaupungin tehtäväksi. Kuvassa näkyvä puinen Pitkäsilta, Lääninsillaksikin kutsuttu, valmistui kuitenkin valtion kustannuksella vuonna 1878 ja palveli niin kaupungin kuin lääninkin asukkaita aina vuoteen 1909 asti. Viljamakasiini ja lääninsairaalan rakennukset sillan takana Keinusaaressa ovat arkkitehti C. L Engelin käsialaa ja peräisin 1830- ja 1840-luvuilta.

Uusi silta Vanajaveden yli keskustasta Keinusaareen valmistui marraskuussa 1909. Vanha puinen Pitkäsilta ei enää kestänyt lisääntynyttä liikennettä, joten tilalle rakennettiin uusi rautainen kaarisilta, jonka osat tilattiin Saksasta. Silta oli ainoa yhteys kaupungin itäosiin ja mm. Tuulokseen ja Lammille, joten liikennemäärät olivat suuria jo 1900-luvun alkupuolella. Uuttakin siltaa moitittiin heti uutuuttaan liian kapeaksi ja joitakin korjauksia siihen tehtiin jo vuonna 1922. Pysyvämpi apu ruuhkiin saatiin vasta vuonna 1963, jolloin nykyinen silta valmistui. Nimitys Pitkäsilta on jäänyt jo aikaa sitten pois käytöstä. Nykyisin silta tunnetaan Vanajaveden siltana tai Viipurintien siltana.

Talvisena päivänä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Hämeenlinnan Pitkälläsillalla on liikkeellä vain hevosajoneuvoja eikä ruuhkasta ole tietoakaan. Liikenne sillalla kuitenkin vilkastui koko ajan mm. autoistumisen myötä, ja silta tuntui kaupunkilaisista liian kapealta jo pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1909. Sillan takana Keinusaaressa ovat meneillään Hämeenlinnan lääninsairaalan korjaus- ja laajennustyöt. Sairaalan päärakennusta mm. korotettiin yhdellä kerroksella vuonna 1929. Valkoinen talo vasemmalla on asunto-osakeyhtiö Possen rakennuttama asuin- ja liikerakennus, jonka ensimmäisessä kerroksessa toimi Hämeenlinnan rautatiehotelli. Arkkitehti Arvo Hännisen suunnittelema talo valmistui vuonna 1929. Rautatiehotellin toimintaa jatkoi 1950-luvulta lähtien Martkustajakoti Vanaja,

Uusi silta Vanajaveden yli keskustasta Keinusaareen avattiin juhlallisesti liikenteelle 15. marraskuuta 1909. Sillan piirustukset laati insinööri Karl Lindberg, joka oli aikansa merkittävimpiä terässiltojen asiantuntijoita Suomessa. Uusi silta oli muodoltaan ns. paraabeliristikkosilta. Kahta kaarta tukivat kauniisti muotoillut graniittiset maatuet ja yksi virtapilari. Silta oli varustettu betonikannella, joka oli verhoiltu mukulakivillä. Graniittiset tukirakenteet ovat edelleen osa myös vuonna 1963 rakennettua nykyistä siltaa. Osa sillan valaisimista on säilynyt Pinellan puistoon siirrettyinä.

Vanajaveden jäältä otetussa talvisessa kuvassa järven keskustan puoleisella rannalla näkyy vuonna 1902 valmistunut oluttehtailija Schmausserin jugendhuvila. Huvilan arkkitehteinä olivat C. A. Caween ja H. R. Helin. Järven yli johtaa vuonna 1909 rakennettu kaarisilta, ja toisella rannalla näkyvät Hämeenlinnan lääninsairaalan 1840-luvulla valmistuneet rakennukset, kruununjyvästö vuodelta 1938 sekä ns. Pinellan huvilat 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneneltä.

Vanajaveden yli johtava Hämeenlinnan vanha Pitkäsilta oli käytössä vuosina 1878–1909. Pitkäsilta edusti perinteistä puurakentamistapaa tukiansaineen. Pian rakentamisen jälkeen 1880-luvulla puusillan kestävyys alkoi herättää suuria epäilyksiä. Kuvernööri antoikin kuulutuksen, jossa määrättiin, että sillalla ei saanut ajaa hevosella kuin ”jalasta jalkaan käyden” eikä sotaväki saanut marssia tahdissa, vaan ”sekajaloin”. Vanha silta korvattiin uudella rautasillalla vuonna 1909. Postikorttikuvassa 1900-luvun alussa näkyvät hyvin sillan kauniit puiset tukirakenteet. Silta-aiheisen postikortin on lähettänyt kirjailija Hilja Haahti äidilleen kirjailija Theodolinda Hahnssonille eli vapaaherratar Theodolinda Yrjö-Koskiselle vuonna 1907.

Kirkon tornista itään päin otetussa kuvassa näkyy keskustan rakennusten lisäksi Vanajaveden ylittävä vanha puinen Pitkäsilta. Keinusaaren makasiini- ja sairaalarakennukset jäävät enimmäkseen puiden taakse, mutta oikealla rannassa näkyy vanhempi ns. Pinellan huviloista. Vasemmassa yläkulmassa näkyvä punatiilinen rakennus oli venäläisen sotaväen varasto. Keinusaaren kaakkoispuolella oli Pikkujärvi, josta Vanajaan laskevan ojan varrella sijaitsi kaupungin yksityinen, mutta viranomaisten valvoma teurastushuone. Vuonna 1912 perustettiin kunnallinen teurastuslaitos lähelle entistä teurastamoa. Pikkujärvi täytettiin 1950- ja 1960-luvuilla hiekalla, soralla, savella ja rakennusjätteillä.

Keinusaaren rannasta otetussa kuvassa erottuvat Hämeenlinnan keskustan maamerkkeinä kirkontorni ja lyseorakennus. Vanajaveden yli kuljetaan vielä puurakenteista Pitkääsiltaa pitkin. Uusi silta tälle paikalle rakennettiin vuonna 1909. Rantakadun itäpuolella, nykyisen Ystävyydenpuiston paikalla oli vuosisadan alkupuolella taloja. Kuvan vasemmassa reunassa olevassa talossa toimi 1890-luvun alusta lähtien Gust. R. Fältmarsin tupakkatehdas. Rakennus siirtyi Fältmarsin perillisiltä kaupungin omistukseen 1950-luvulla. Fältmarsin talon oikealla puolella sijaitsevan rakennuksen suunnitteli 1880-luvulla lääninarkkitehti C. A. Caween oman perheensä asuintaloksi. Arkkitehti perheineen asui talossa 1910-luvulle asti. Myöhemmin 1950-luvulla rakennus tuli tunnetuksi Verkatehtaan johtajan mukaan Amberlan talona. Rantakadun ja järven välissä olevat talot purettiin 1960-luvulla.