Selaa aineistoja (yhteensä 20)

J. L. Runebergin runo Vänrikin markkinamuisto on varmasti Suomen kirjallisuuden tunnetuin Hämeenlinna-aiheinen runo. Pitkän runon keskellä on kuusi säkeistöä, joissa Suomen sodassa palvellut vänrikki Stool muistelee sota-ajan tapahtumia Hämeenlinnassa. Paavo Cajanderin suomeksi kääntämät säkeet Hattelmalan harjanteesta ovat painuneet monen hämeenlinnalaisen mieleen pysyvästi:
"Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin
Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt,
mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt."

Tukholmassa vuonna 1887 ilmestynyt Vänrikki Stoolin tarinoiden suomenkielinen laitos sisältää vähemmän tunnetun suomennoksen Hämeenlinna-aiheisesta runosta Vänrikin markkinamuisto. Kääntäjästä ei löydy tietoa, mutta teoksen on kuvittanut ruotsalainen kuvataitelilija August Malmström (1829–1901). Hattelmalanharju on tuskin ollut tuttu paikka tämän version kääntäjälle:
"Hämeenlinna! kuutamolla kuinka ensikerran näin
Hatalmaan sun harjanteelta, ei voi mennä mielestäin.
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt,
mutta lepoa tai suojaa min' en muistanutkaan nyt."

Armas Toivo Tarvaksen (1883–1937) romanttinen balladi Vanajanlinnan neidosta julkaistiin Hämäläis-osakunnan seitsemännessä Kaikuja Hämeestä -albumissa. Runon kuvaamat tapahtumat sijoittuvat Hämeen linnan rakentamisen aikoihin 1200-luvulle. Birger-jaarlin nuorin poika rakastuu hämäläisneitoon, Vanan-impeen, vastoin isänsä ja sukunsa tahtoa. Nuorten rakastavaisten kohtalo on onneton, niin kuin vanhoissa tarinoissa yleensä. Tämän runon ei kuitenkaan tiedetä pohjautuvan hämäläisiin kansantarinoihin.

Viktor Manner toimi Hämeenlinnan kaupunginlääkärinä vuosina 1899–1913. Manner oli myös uudistusmielinen kunnallismies, jolla oli suuri vaikutus esim. kaupungin vesijohtolaitoksen perustamiseen. Tässä artikkelissa Manner selvittelee mm. tilastojen avulla kulkutautien aikaansaamaa tuhoa 1800-luvun Hämeenlinnassa. Kaupungin huonot hygieniaolot, mm. liian tiivis rakentaminen, karjan jätösten leviäminen asuintonteilla, soinen ympäristö ja lietteiset rannat edesauttoivat tarttuvien tautien leviämistä kaupungin asukkaiden keskuudessa. Vuoden 1831 tulipalon jälkeen kaupungissa levisivät punatauti, lavantauti ja isorokko. Pahin koleraepidemia koettiin vuonna 1853, jolloin 6,4 prosenttia kaupunkilaisista kuoli. Lavantauti puolestaan surmasi suuren joukon hämeenlinnalaisia 1860-luvun katovuosien aikana. Pahimpina tautiaikoina kaupunkiin perustettiin tilapäisiä kulkutautisairaaloita sairaiden hoitamiseksi ja tautien enemmän leviämisen estämiseksi.

Hämeenlinnan nomaalilyseon opettajat perustivat vuonna 1875 tyttöjä varten suomenkielisen valmistavan koulu todettuaan, että tytöille ei ollut kaupungissa saatavissa suuomenkielistä oppikoulutasoista opetusta. Syyskuun 1. päivänä 1878 aloitti sitten toimintansa varsinainen Hämeenlinnan suomalainen tyttökoulu. Elokuussa 1900 senaatti myönsi luvan perustaa koulun yhteyteen jatkoluokat, joiden suorittaminen mahdollisti tytöille myös ylioppilastutkinnon ja pääsyn yliopistoon. Suomalainen tyttökoulu muutettiin asteittain yhteiskouluksi vuoteen 1909 mennessä. Vuodesta 1937 lähtien se on tunnettu Hämeenlinnan yhteiskoulun nimellä. Tämän historiikin kirjoittaja rovasti Verneri Vartia (1867–1941) toimi Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun johtajana koulun täyttäessä 50 vuotta vuonna 1928.

Kertomus Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien rakennusvaiheista ilmestyi vuonna 1860 Finlands allmänna tidning -lehdessä, joka on digitoituna Kansalliskirjaston historiallisessa sanomalehtikirjastossa. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Hämeenlinna-kokoelmassa kertomus on eripainoksena.

Historiantutkija Julius Ailio (1872–1933) käsittelee artikkelissaan Hämeen ja Novgorodin suhteita 1000-luvun alkupuolella. Ailio keskittyy erityisesti novgorodilaisten vuonna 1311 Hämeeseen tekemään hävitys- ja ryöstöretkeen. Häme oli tuohon aikaan jo joutunut Ruotsin vaikutuspiiriin, joten retki oli myös Ruotsia vastaan tähdätty isku. Novgorodilaisen kronikan antamien tietojen pohjalta Ailio päättelee retken tapahtuneen kevättalvella vuonna 1311. Kronikan mukaan novgorodilaiset hävittivät Vanain linnan esilinnan ja piirittivät päälinnaa kolme vuorokautta. Ailion mukaan kronikan Vanain linna tarkoittaa Janakkalan Hakoisten linnaa.

K. O. Lindeqvist kertoo tässä artikkelissa, miten monia vaiheita tarvittiin, ennen kuin Hämeenlinnan porvarit ryhtyivät järjestämään kaupungin köyhäinhoitoasioita 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Maaherra Munckinkaan arvovalta ei riittänyt siihen, että kaupunkilaiset olisivat suostuneet noudattamaan köyhäinhoidosta annettuja asetuksia. Hämeenlinnalaiset porvarit halusivat edelleen antaa köyhilleen vain kerjuulupia menneiden vuosisatojen malliin. Vasta kuninkaan nuhteet saivat aikaan, että köyhäinhoitoa vihdoin ruvettiin järjestämään, ja jonkinlainen järjestelmä saatiinkin lopulta aikaiseksi vuonna 1806.

Theodolinda Hahnsson (vuodesta 1886 Theodolinda Yrjö-Koskinen) kertoo tässä muistelmassa kirjailijankutsumuksensa löytymisestä ja tiestään maamme ensimmäiseksi suomenkieliseksi naiskirjailijaksi. Kirjoitus sisältyy teokseen: Kuinka meistä tuli kirjailijoita. Suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia, joka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1916.

Theodolinda Hahnsson kirjoitti Suomalaisen puolueen naisvaliokunnan joululehteen vuonna 1911 humoristisen pikkukertomuksen, jossa seppä-Ville potee pahaa yskää ja lähtee vaimonsa Miinan kanssa kaupunkiin lääkäriin. Onneksi kyseessä ei ole kuitenkaan keuhkotauti, vaan "Kroni-Katariina".