Selaa aineistoja (yhteensä 32)

Hämeenlinnan rouvasseuran talo (Kaivokadun päiväkoti)
Kaivokadun ja Birger Jaarlin kadun kulmatontilla sijaitsevan rakennuksen vanhin osa on vuodelta 1859. Hämeenlinnan rouvasväen seura rakennutti tämän ”koulukartanon” kauppias Mikael Feodor Balkoffin lahjoittamalle tontille. Alkuperäisen rakennuksen pääty oli Birger Jaarlin kadun puolella ja julkisivu Kaivokadulle päin. Rouvasseuran taloa laajennettiin vuonna 1895 oheisen piirustuksen mukaisesti liittämällä siihen Birger Jaarlin kadun suuntainen lisäosa. Lisäksi vanhaa osaa levennettiin lännen puolelta avokuistilla ja pesutupahuoneella. Hirsirunkoisesta talosta tuli näin L:n muotoinen, pitkä ja matala, mittasuhteiltaan empiretyylinen, mutta myös nikkarityylistä vaikutteita saanut rakennus. Empireä edustavat mm. ikkunatyyppi ja rakennuksen pilasterijärjestelmä. Räystään aluskonsolit taas ovat nikkarityyliset. Laajennetun rakennuksen pinta-ala on 430 neliömetriä. Myös ullakkokerroksessa on huoneita, joita käytettiin asuntopulan aikana lastentarhan henkilökunnan asuntoina. Pihassa oli myös…
Avainsanat:
, , , , , , , ,
Julkaisuaika:
1895

Värjäri Aulénin talo (Raatihuoneenkatu 23)
Värjäreillä ja karvareilla oli 1800-luvun Hämeenlinnassa melkein oma kaupunginosansa veden äärellä Abborren- ja Svanen-kortteleissa (nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamalla alueella) sekä Rantakadun (nyk. Arvi Kariston kadun) reunan rantatonteilla. Värjärimestari Henrik Aulén rakennutti kuitenkin värihuoneensa tiilestä etäämmälle rannasta silloiseen Wågen-kortteliin tontille 105, Raastuvankadun (nyk. Raatihuoneenkadun) varteen. Aulén oli hyvin toimeentuleva värjärimestari. Hänen värjäämössään oli väri- ja kuivaushuone sekä nukanleikkaushuone, jossa vuonna 1851 oli jopa nukanleikkauskone viidellä saksiparilla. Aulénilla oli myös veran pörhötys- ja harjauskone sekä kolme muurattua väriammetta. Niistä kahteen mahtui 20 saavia ja yhteen 12 saavia värilientä. Kuparikattiloihin mahtui yhteensä seitsemän saavia värilientä. Värjärin työvälineet olivat arvokkaita, kuten talonpoikien 1800-luvun muotivärikin, sininen (indigo). Perunkirjoituksessa…
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1833

Lindin värjäämö
Carl Sven Lind rakennutti vuonna 1852 hirrestä värjäämön aivan Vanajaveden partaalle. Lindin värjäämö oli rannassa Itäisen Bulevardikadun (nykyisen Arvi Kariston kadun) varrella. Sillan luota, tontilta 62 paloi toukokuussa 1851 Nystedtin värjäämö. Lindin värjäämö oli "jonkin verran etelämpänä, tontin 62 ja Lönnholzin panimon välissä aivan rannassa". Puisessa värjäämörakennuksessa oli kolme huonetta: kuivaushuone, värihuone, josta oli lankkuseinällä erotettu "plooveri" sinivärjäystä varten sekä oppipoikien asuinhuone, johon oli erillinen sisäänkäynti. Välikatto oli lautaa ja kuivaushuoneen lattia lankkua. Nelikulmaiset ikkunat suljettiin yöksi luukuilla. Värihuoneessa oli maalattia ja uuni, jonka ympärille oli kaksi muurattua allasta ja neljä suurta kuparikattilaa. Lindillä oli myös verkaprässi ja raami, johon verka pingotettiin kuivumaan. Katosta roikkui vartaita värjättyjen lankojen kuivaamiseen. Myös kuivaushuoneessa oli uuni, jolla voi paistaa leipääkin.
Värjärien ja karvarien,…
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1852

Palanderin talo (Lukiokatu 4)
Nykyään Palanderin talona tunnetun rakennuksen rakennutti vuonna 1861 tarkka-ampujapataljoonan kapteeni Anselm Grahn. Grahn muutti pian kuitenkin perheineen pois Hämeenlinnasta ja myi talon vuonna 1873 lehtori Magnus Gaddille, jonka aikana rakennuksen julkisivut vuorattiin uusrenessanssityyliin ja maalattiin öljymaalilla. Myös pärekatto korvattiin asfalttihuovalla. Rakennuspiirustukset vuodelta 1875 liittyvät juuri tähän muutostyöhön. Lehtori Gadd rakennutti myös koristeellisen portin ja uuden aidan tontin ympärille. Lehtori E. W. Palanderin aikana talossa toimi myös Hämeen Sanomien kirjapaino ja konttori vuosina 1884–1890. Palanderit muuttivat Helsinkiin vuonna 1904, ja talon seuraava omistaja oli piirilääkäri Karl Johan von Fieandt, jonka perhettä asui talossa aina vuoteen 1968 asti. Osa talosta oli 1920-luvulta lähtien ensin Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin, myöhemmin Hämeenlinnan sotilaspiirin esikunnan omistuksessa. Piharakennukset ovat suojeluskuntapiirin ajalta 1920- ja…
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1875

Suutari Görmanin talo
Hämeenlinnan maistraatti hyväksyi Karl Fredrik Görmanin (1801–1834) vuonna 1825 suutarimestariksi. Suutari Görman rakennutti kaupungin palon jälkeen kaksi taloa silloisen Residenssikadun varrelle. Rakennuspiirustuksessa on kaksi yksikerroksista aumakattoista puutaloa. Seinissä on uurrettu vaakalaudoitus, jota elävöittää keskiosan sileä laudoitus. Kivijalan yläpuolella on vesilista, ullakkokerroksen erottaa vaakalista. Räystäslaudoitus on porrastettu ja leveä. Piirrokseen on jälkeenpäin lisätty lyijykynällä portti ja pohjakaava. Seinät on ilmeisesti tarkoitettu maalattaviksi keltamullalla. Ikkunanpuitteet ovat valkoiset ja katto tervattu. Piirustuksessa on kirjoitukset: Hyväksytty Hämeen lääninhallituksessa 10.9.1832, maaherra Joh. Fr. Stichaeus. Wilhelm Ladau, Skomakaren Görman. On mahdollista, että toinen rakennuksista säilyi kerrostalojen välissä osoitteessa Hallituskatu 28, mikäli seuraava, Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon valokuva-arkiston tieto pitää paikkansa: "Tässä…
Avainsanat:
, ,
Julkaisuaika:
1832

Kirjastotalo, pohjapiiros, 1. ja 2. kerros
Pikkutorin puiset empirerakennukset on rakennettu kaupungin suuren palon (v. 1831) jälkeen. Venäläinen kirkko ei alun perin kuulunut torisuunnitelmaan. Se merkittiin venäläisen varuskunnan kirkon paikaksi vuoden 1872 asemakaavassa. Vuoden 1887 kaavasta kirkko jätettiin pois ja senaatti huomautti asiasta, jolloin kirkkorakennus palautettiin kaavaan. Mahtava bysanttilaisvaikutteinen ortodoksikirkko korkeine torneineen nousi pikkutorin keskelle vuonna 1901. Piirustukset oli tehnyt N. A. Schultz, ja rakennustöistä huolehti Venäjän sotalaitos. Kirkko oli vain sotilaskäytössä. Kirkko valmistui aikana, jolloin hyökkäys Suomen itsehallintoa vastaan oli juuri alkanut. Kaupunkilaisille kirkosta tulikin vihatun vallan symboli. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1923 kirkontorneihin ja kupoliin kiinnitettiin köydet, joiden avulla ne kaadettiin ja kirkko muutettiin klassististyyliseksi kaupunginkirjastoksi Bertel Strömmerin suunnitelman pohjalta. Kirjasto toimi rakennuksessa aina vuoteen 1983 asti,…
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1923
Tekijä:
Strömmer, Bertel

Satamakonttori laivarannassa
Hämeenlinnan laivaranta, sisävesiliikenteen satama, sijaitsi keskustan itäreunassa Birger Jaarlin kadun ja Hallituskadun alkupäässä. Arkkitehti Armas Rankka suunnitteli laivarantaan satamakonttorin vuonna 1911. Rakennuksen päissä oli pienet kojut, joista toinen oli varsinainen konttori, toinen virvokekioski eli vesimyymälä. Kojujen katoilla oli koristeina pienet tornit. Ovet olivat rakennuksen päädyissä, ja kojujen sivuseinissä oli soikeat ikkunat. Kojuja yhdisti avoin, katettu tavarasuoja. Suojan molemmilla sivuilla oli kuusi pylvästä, joiden väliin muodostui kaariaukkoja.
Satamakonttorin rakentaminen 1910-luvulla liittyy vaiheeseen, jolloin laivaliikenne oli uudelleen joksikin aikaa vilkastunut Hämeenlinnan satamassa. Höyrylaivaliikenne oli alkanut Vanajavedellä jo 1800-luvun puolivälissä. Kun rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862, myös laivaliikenne vilkastui joksikin aikaa, koska jatkoyhteydet hoidettiin vesiteitse. Vanajaveden höyrylaivayhtiön laivat olivat…
Avainsanat:
, , , , ,
Julkaisuaika:
1911
Tekijä:
Rankka, Armas

Asuinrakennus Lukiokadun ja Rantakadun kulmassa, kuva 1
Lukiokadun (Gymnasiigatan) ja Rantakadun (Qvaigatan) eli nykyisen Arvi Kariston kadun kulmatontti vaihtoi aluksi omistajaa tiheään tahtiin. Tontin ensimmäinen omistaja oli kaupunginlääkäri Josef Gabriel Hårdh, joka kuoli vuonna 1876, minkä jälkeen tontti siirtyi kapteeni A. Bollfrasin omistukseen. Helsinkiläinen arkkitehti Helge Rancken (1857-1912) piirsi tontille nikkarityylisen puurakennuksen vuonna 1890, jolloin tontin uudeksi omistajaksi oli juuri tullut eversti Hugo Standertskjöld.
Kauppias A. Karen osti tontin ja talon vuonna 1896 kauppias Wilhelmssonilta. Karen kuului Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen Hämeenlinnan osaston toimihenkilöihin. Kun Hämeenlinnan papisto suhtautui vuosisadan alussa epäilevästi yhdistykseen, liikkeen kannattajat halusivat rakentaa oman rukoushuoneen kaupunkiin. Arkkitehti H. R. Helinin suunnittelema rukoushuone rakennettiinkin Karenin omistamalle tontille vanhan asuinrakennuksen viereen Lukiokadun puolelle. Uusi rakennus otettiin käyttöön…
Avainsanat:
, ,
Julkaisuaika:
1880
Tekijä:
Rancken, Helge

Wetterhoff, fasadi Panimokadulle
Fredrika Wetterhoffin työkoulu aloitti toimintansa Hämeenlinnassa vuonna 1885 Rouvasväen yhdistyksen tiloissa. Kun tilaan ei mahtunut kangaspuita, Fredrika siirsi koulun kotiinsa. Oppilaita oli aluksi kahdeksan. Vuonna 1890 käsityökoulua varten vuokrattiin Vanajaveden rannalta talo, jonka Wetterhoff osti kolme vuotta myöhemmin koulun toimipaikaksi. Talossa oli aikaisemmin ollut mm. yleinen sauna, joten korjauksia oli tehtävä: yläkertaan rakennettiin kutomosalit, johtajattaren asunto ja oppilasasuntoja. Alakertaan tuli luentosali, oppilashuoneita, värjäystilat, puusepänverstas ja myymälä.
Koulun vanhin tiilirakenteinen osa oli asuinrakennuksena ilmeisesti jo 1860-luvulla, jolloin tontti oli J. F. Lönnholzin hallussa. Vuodelta 1878 on säilynyt ulkoasun muutospiirustus. Arkkitehti Lambert Pettersson suunnitteli vuonna 1922 muutoksen, jossa rakennuksen itäosaa korotettiin yhdellä kerroksella. Muutostyö valmistui vuonna 1925, ja vuonna 1929 myös Palokunnankadun puoleinen osa korotettiin…
Avainsanat:
, , , , ,
Julkaisuaika:
1922
Tekijä:
Pettersson, Lambert

Skogsterin tavaratalo
Tuusulasta velkaantuneesta kotitalosta lähtenyt Anders Gustaf Skogster teki ensin töitä juoksupoikana ja liikeapulaisena Hämeenlinnassa. Vuonna 1895 hän osti veljeltään Felixiltä Grönlundin entisen siirtomaatavarakaupan. Liike menestyi ja 11 vuotta myöhemmin (1906–1907) Skogster rakennutti paikalle uudenaikaisen tavaratalon, jonka arkkitehtina oli Selim A. Lindqvist. Skogsterin liiketalo on kaksikerroksinen kulmastaan pyöristetty jugendrakennus. Kulmassa on kaarevalinjainen torni. Raatihuoneenkadun puoleiset pikkutornit rakennettiin matalampina kuin ne ovat piirustuksessa. Talo oli Suomen ensimmäisiä rakennuksia, joissa käytettiin raudoitettuja välipohjia. Näin saatiin avarat yhtenäiset myymälätilat. Liiketilaa oli 1350 neliömetriä. Paikallislehti kutsuikin taloa liikepalatsiksi. Tavaratalossa myytiin kankaita, lasia, posliinia, lamppuja, rauta- ja rakennustarvikkeita, maatalousvälineitä jne. Liikkeessä oli jo 1920–30-luvuilla 70–80 työntekijää. Skogsterin liikerakennus on kokenut…
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1906
Tekijä:
Lindqvist, Selim A.
Koneluettavat metatiedot

atom, csv, dc-rdf, dcmes-xml, json, omeka-xml, rss2