Selaa aineistoja (yhteensä 51)

Willgrenin talon paikalla oli vuoteen 1967 asti Hämeenlinnan vanhin, vanhasta kaupungista 1700-luvun lopulla siirretty kauppias Willgrenin talon päärakennus, ("joka omituisine kattoineen ja ikkunaluukkuineen oudoksuttaa nykyisen sukupolven silmää.") Arkkitehti Henrik Reinhold Helin suunnitteli vuonna 1905 Willgrenin liiketalon koko tontin kattavaksi kokonaisuudeksi Raastuvankadun (nyk. Raatihuoneenkadun) ja Itäisen Linnankadun (nyk. Linnankadun) risteykseen. Rakennus olisi ollut merkittävin Helinin Hämeenlinnaan suunnittelemista jugendrakennuksista, mutta suunnitelma toteutui vain osittain: Kulmauksessa oleva vanha puutalo jätettiin vielä paikoilleen ja vain rakennuksen molemmat päät rakennettiin. Rakennukset purettiin vuonna 1968, kun Kanta-Hämeen säästöpankin talo rakennettiin. Willgrenin talo on Helinin töistä ensimmäinen, jossa on kansallisromanttisia piirteitä; detaljeina on Suomen luonnosta poimittuja aiheita, kuten oravia ja puita. Näitä aiheita uskallettiin käyttää vasta sen…

Fredrika Wetterhoffin työkoulu aloitti toimintansa Hämeenlinnassa vuonna 1885 Rouvasväen yhdistyksen tiloissa. Kun tilaan ei mahtunut kangaspuita, Fredrika siirsi koulun kotiinsa. Oppilaita oli aluksi kahdeksan. Vuonna 1890 käsityökoulua varten vuokrattiin Vanajaveden rannalta talo, jonka Wetterhoff osti kolme vuotta myöhemmin koulun toimipaikaksi. Talossa oli aikaisemmin ollut mm. yleinen sauna, joten korjauksia oli tehtävä: yläkertaan rakennettiin kutomosalit, johtajattaren asunto ja oppilasasuntoja. Alakertaan tuli luentosali, oppilashuoneita, värjäystilat, puusepänverstas ja myymälä.
Koulun vanhin tiilirakenteinen osa oli asuinrakennuksena ilmeisesti jo 1860-luvulla, jolloin tontti oli J. F. Lönnholzin hallussa. Vuodelta 1878 on säilynyt ulkoasun muutospiirustus. Arkkitehti Lambert Pettersson suunnitteli vuonna 1922 muutoksen, jossa rakennuksen itäosaa korotettiin yhdellä kerroksella. Muutostyö valmistui vuonna 1925, ja vuonna 1929 myös Palokunnankadun puoleinen osa korotettiin…

Suomessa alettiin perustaa vapaaehtoisia palokuntia 1800-luvulla, vanhimmat niistä syntyivät Hämeeseen. Hämeen historian mukaan Hauholle perustettiin vapaaehtoinen palokunta, Hauhon WPK, jo vuonna 1888. Tämä hajosi myöhemmin kahtia Vitsiälän WPK:ksi ja Hauhon kirkonkylän WPK:ksi, ilmeisesti vuonna 1896.
Hirsirakenteinen Vitsiälän VPK:n seurahuone rakennettiin talkoovoimin. Avajaiset olivat lokakuussa 1899. Taloa on myöhemmin myös kunnostettu talkoilla. Tanssilava, aluksi ilman katetta, nousi rakennuksen viereen alun perin tukkilaiskisojen tanssitarpeisiin. Heinäkuussa 1949 pidettyihin kisoihin myytiin 10000 pääsylippua! Aikalaismuistelijat kertovat lähitienoon pellonpiennarten olleen täynnä kaikenlaisia kulkuneuvoja. Veneillä tultiin Hämeenlinnasta ja Valkeakoskelta saakka.
Vitsiälän kylä on Hauhon kirkonkylän kainalossa. Kylän keskiaikaisperäinen kylätontti näkyy yhä vanhojen kyläraittia kehystävien talojen tiivistymänä. Vitsiälä oli 1900-luvun alussa tiheästi asuttu.
Tanssit…

Vuonna 1824 kenraalikuvernööri Zakarevski määräsi vartiorakennuksia rakennettavaksi kaikkiin kaupunkeihin, joissa oli sotaväkeä. Rakennusten suunnittelu määrättiin intendentinkonttorin tehtäväksi. Digitoituun rakennuspiirustukseen sisältyy pienen vartiorakennuksen lisäksi tiepuomi ja vahtikoppi. Piirustus on toisinto yhdeksää eri kaupunkia varten tehdystä tyyppipiirustuksesta, jonka laati Suomen intendentinkonttorin I konduktööri Anton Wilhelm Arppe ja allekirjoitti yli-intendentti Carl Ludvig Engel. Tämä vartiotupa on ilmeisesti ollut ensimmäinen empiretyylinen rakennus Hämeenlinnassa. Rakennus muistuttaa kreikkalaista temppeliä: siinä on doorilaisia pylväitä ja päätykolmion koristeaiheena laakeriseppele. Vartiorakennus valmistui vuonna 1827 Keinusaaren kaupunginosaan, nykyisen taidemuseon pihamaalle. Se purettiin kuitenkin jo 1840-luvulla kruunun viljamakasiinien tieltä. Pieni vahtikoppi säilyi makasiinin kyljessä kuitenkin aina 1900-luvun puolelle asti.

Maaherra Stichaeus oli jo vuonna 1836 rakennuttanut köyhiä varten Myllymäkeen pappilan maalle talon, jossa oli neljä huonetta ja tilava ullakko. Rakennuksen siirtoa kaupunkiin suunniteltiin 1840-luvulta lähtien. Köyhäinhoitokunta anoi kaupungilta tonttia Kaivokadun ja Koulukadun kulmasta, vaunumaakari Nyholmin ja vaskenvalaja Gillbergin talojen läheltä. Tontti saatiin, mutta siirto jäi, ja talo päätettiin lopulta myydä. Talon osti Eva Savonius, se siirrettiin keskustaan ja rakennuksesta tuli Ruotsalaisen tyttökoulun huoneisto. Uusi vaivaistalo oli tarkoitus rakentaa, "kun varat sallivat". ("Vaivaiset asetettiin vastaiseksi huudolle, eli vähiten maksua ottava sai köyhän hoitaakseen".) Vuonna 1861 köyhäintyöhuone vihdoin päätettiin rakentaa saadulle tontille, ja se valmistui vuonna 1862. Puisessa päärakennuksessa oli viisi huonetta, keittiö ja johtajan huone. Leipomo- ja ulkohuonerakennus rakennettiin kivestä, ja siihen sijoitettiin myös mm. kolme houruinkoppia. Rakennusta ei pariin…

Tuuloksen työväenyhdistys Alku perustettiin vuonna 1905. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin rakennusrahasto oman talon rakentamista varten. Tontti vuokrattiin Pohjoisten kartanolta vuonna 1908, ja Lammilta Ronnin kylästä Heikkilältä ostettiin talo, joka siirrettiin vuokratontille. Talo valmistui 1909, ja se toimi yhdistyksen kokouspaikkana. Talon toiseen kerrokseen tuli juhlasali, jossa järjestettiin varojen keräämiseksi iltamia, esitettiin näytelmiä ja pidettiin arpajaisia. Vuonna 1917 taloa laajennettiin rakentamalla näyttämö talon jatkoksi. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen työväentalo suljettiin ja työväenyhdistyksen irtain omaisuus takavarikoitiin. Talo saatiin kuitenkin jo seuraavana vuonna takaisin yhdistyksen käyttöön. Vuonna 1927 työväentaloa laajennettiin ja rakennettiin uusi näyttämö. Alueen siirryttyä kauppias Salosen omistukseen vuonna 1938 työväenyhdistys neuvotteli tontin ostamisesta, mutta neuvottelut kariutuivat ja tontti siirtyi Leo Häppölän omistukseen. Vuonna 1941…

Lammin ensimmäinen vuonna 1925 valmistunut hirsinen suojeluskuntatalo paloi 1934. Seuraavan vuoden alussa hyväksyttiin rakennusmestari Väinö Louhion tekemät uuden tiilisen talon piirustukset, ja suojeluskunta sai uuden talon käyttöönsä jo syyskuussa 1935. Talon pihalla oli myös saunarakennus ja varasto. Uudesta talosta tehtiin osakeyhtiö: Lammin suojeluskuntatalo osakeyhtiö Turva. Yhtiön tarkoituksena oli rakentaa ja ylläpitää Lammin suojeluskunnan tarvitsemia huoneistoja sekä rakentaa ja vuokrata ravintolaa ja juhlahuoneistoja. Suurimmat omistajat olivat Lammin osuuskauppa, Lammin osuusmeijeri, Palosten saha ja Lammin suojeluskunta sekä Lotta Svärd -paikallisosasto. Taloa varten ostettiin vuonna 1934 myös palstat Turvala I ja Turvala II, johon tuli mm. urheilukenttä. Vuonna 1938 yhtiö vuokrasi talon suojeluskunnalle 50 vuodeksi. Sodan jälkeen talo oli vuokrattuna Lammin kunnalle, joka käytti Turvan taloa kunnantalona. Talo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1978 ja kuntaliitoksen myötä…

Rengon ensimmäiseenkansakouluun, Haapamäen kouluun, oli jo päätetty ottaa apuopettaja, kun kuntakokous päättikin toisen koulun rakentamisesta. Uusi koulu tulisi Ahoisten kylään Kustaa Juppalan Tuomenoja-nimiselle tontille. Tuomenojan koulu saatiinkin nopeasti aikaan ja opettaja K. K. Pelander sai aloitusvuonna 1895 viisikymmentä oppilasta. Kuitenkin vain kolmasosa renkolaislapsista kävi tuolloin koulua. Vuonna 1905 Renko sai jo kolmannen koulun, Nummen koulun. 1920-luvulle tultaessa Rengon kouluista oli saanut päästötodistuksen jo 700 lasta. Haapamäen koulu oli vuoteen 1916 asti toiminut Rengon ainoana kahden opettajan kouluna. Tämän jälkeen myös Tuomenojan kouluun otettiin toinen opettaja. Oppivelvollisuuslain edellyttämä alakoulu sijoitettiin 1920-luvulla Tuomenojan koulun veistosaliin, ja alakoulun opettajalle rakennettiin asunto ullakolle. Koulu kävi kuitenkin pian ahtaaksi, ja koulurakennusta jouduttiin laajentamaan 1930-luvun lopulla. Laajennuspiirustus on vuodelta 1937.…

Arkkitehti Armas Lindgrenin torisuunnitelmassa torin ylälaidassa, kirkon edessä oli korotettu terassi. Se oli kiviaidoin ja pilarein erotettu puisto. Toripuiston erotti kirkosta katu, joka kaartui kirkon edessä loivasti torin suuntaan. Puiston keskellä oli suihkulähde ja sen reunoilla Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset. Torin puolelle tuli kivimaljojen ympäröimä portaikko. Barokin puistoarkkitehtuuri oli tullut uudestaan muotiin Keski-Euroopassa, ja Lindgren piirsikin puistosta tyylipuhtaan muotopuiston. Lindgrenin ensimmäisessä suunnitelmassa puiston eteläpäässä oleva kioski oli pienempi kuin pohjoispään kioski. Kioskipiirustukset ja torisuunnitelma hyväksyttiin, kunhan arkkitehti toimisi yhteistyössä puistovaliokunnan kanssa mahdollisten muutosten toteuttamiseksi. Suunnitelmaan tulikin muutoksia. Kioskit muutettiin samankokoisiksi ja suorakaiteen muotoisiksi. Niistä piti nyt tulla kahdentoista pylvään reunustamia paviljonkeja, joiden suorakulmaisia kattoja koristaisisvat…

Hämeenlinnassa syntyneeltä arkkitehti Armas Lindgreniltä tilattiin suunnitelma torialueen kohentamiseksi ja torikaupan uudelleenjärjestämiseksi. Vuoteen 1908 ajoittuvassa suunnitelmassa arkkitehti otti huomioon torin laidalla sijaitsevat kolme merkittävää, klassismin eri vaiheita edustavaa julkista rakennusta: kirkon, raatihuoneen ja lääninhallituksen talon. Suunnitelman lähtökohdaksi Lindgren valitsi kirkon. Hän jakoi torin kahdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Ylätori kirkkoineen toimi puistona ja edustusaukiona ja alatori kauppakojuineen arkisena kauppapaikkana.
Lindgren suunnitteli puistoalueen muotopuistoksi, joka oli erotettu kiviaidoin ja pilarein koristeelliseksi kokonaisuudeksi istutuksineen, nurmikenttineen ja hiekkakäytävineen. Toripuiston erotti kirkosta katu, joka kirkon edessä kaartui loivasti torin suuntaan. Puiston keskelle oli sijoitettu suihkulähde, ja sen reunoilla on Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset, etelän puolella pienempi ja pohjoispäässä…