Selaa aineistoja (yhteensä 10)

Maisemaa kirkontornista kohti pohjoista kuvattiin postikortteihin jo 1800-luvun lopulla. Tässä myöhemmässä versiossakin lyseorakennus hallitsee maisemaa ja taustalla näkyy Hämeen linna. Hämeenlinnan höyrysaha Vanajaveden itärannalla sekä vanhat puutalot kaupungin koilliskulmalla ovat ennallaan, mutta Itäisen Linnankadun loppupäähän on tässä kortissa jo ilmestynyt Kunnallissaunan vuonna 1912 valmistunut jugendrakennus.

Hämeenlinnan lyseon uusrenessanssityylinen rakennus valmistui vuonna 1888. Koulurakennuksen suunnitteli yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehti Magnus Schjerfbeck (1860-1933) yliarkkitehti Georg Wileniuksen johdolla. Lyseorakennus oli kuvan asussa aina 1930-luvulle asti, jolloin koulun molempiin päihin liitettiin siipirakennukset. Lyseon takana näkyy nykyään museona oleva Palanderin talo, jonka lehtori Edvard Palander oli vuonna 1904 myynyt kaupunginlääkäri Karl Johan von Fieandtin perheelle.

Hämeenlinnan keskustan koilliskulman hallitseva rakennus on vuonna 1888 rakennettu ja vuonna 1936 laajennettu Hämeenlinnan lyseo. Tässä ilmakuvassa kaupunki on vielä hyvin puutalovaltainen, vain torin varrella on isompia kivirakennuksia. Hallituskadun varrella torin pohjoislaidalla näkyvät Yhdyspankin talo, lääninhallitus, Rytkösen kirjakauppa ja entinen Kaupunginhotellin talo, jossa Kaupunginhotellin muutettua Rauhankadulle vuonna 1929 toimi Uusi hotelli -niminen majoitusliike. Hotelli Seurahuone jatkoi perinteistä toimintaa samassa rakennuksessa 1940-luvun puolivälin paikkeilta lähtien.

Vuonna 1873 perustetun Hämeenlinnan lyseon uusi ja nimenomaan lyseota varten suunniteltu koulurakennus valmistui vuonna 1888 ja vihittiin käyttöön 17. syyskuuta. Hämeenlinnalaissyntyinen runoilija Paavo Cajander kirjoitti tilaisuuteen tämän juhlarunon. Runo on digitoitu Lydiaan vuonnan 1890 ilmestyneestä Hämäläis-osakunnan viidennestä Kaikuja Hämeestä -albumista, jossa lyseon vihkiäisten vuosiluku on virheellisesti 1886.

Hämeenlinnan lyseon uusi koulurakennus valmistui vuonna 1888 ja vihittiin käyttöön 17. syyskuuta. Hämeenlinnalaissyntyinen runoilija Paavo Cajander kirjoitti tilaisuuteen tämän juhlarunon. Runo on julkaistu painettuna mm. Hämäläis-osakunnan viidennessä Kaikuja Hämeestä -albumissa vuonna 1890.
Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX vuonna 2010, lukija Veikko Pulli.

Hämeenlinnan lyseon toverikunta järjesti pitkäksi perinteeksi muodostuneita huvitilaisuuksia jo 1800-luvun puolella. Vuonna 1891 Seurahuoneen salissa nähtiin mm. kaksi huvinäytelmää. Ohjelmassa oli myös tanssia ja laulua.

Vuonna 1873 perustetun Hämeenlinnan lyseon oppilasmäärä kasvoi nopeasti itsenäistymisen jälkeen. 1920-luvulla oppilaita oli jo yli neljäsataa ja lisätilan tarve tuli ilmeiseksi. Kouluhallitus hyväksyi lyseon saneerausohjelman jo 1920-luvun lopulla, ja rakennushallituksen arkkitehti G. A. Wigström suunnitteli koulun molempiin päätyihin lisäosat. Rakentamisen piti alkaa vuonna 1929, mutta lamavuosien takia rakentamaan päästiin vasta 1930-luvun puolivälissä. Uudet lisätilat saatiin käyttöön vuoden 1937 alkupuolella.

Hämeenlinnan lyseon uusrenessanssirakennus valmistui Itäisen Linnankadun varrelle vuonna 1888. Rakennuksen julkisivu on säilynyt ennallaan näihin päiviin asti. Lyseolla on ollut alusta asti merkittävä asema kaupungin ja koko maakunnan henkisessä elämässä. Sen opettajat ovat vaikuttaneet voimakkaasti niin kaupungin kunnalliselämässä kuin kulttuurielämässäkin. Lyseota ovat käyneet myös monet suurmiehet, joista tunnetuimpia ovat säveltäjä Jean Sibelius, runoilijat Eino Leino ja Larin Kyösti, valtioneuvos E. N. Setälä ja presidentti J. K. Paasikivi. He kaikki ovat saaneet myös muistolaatan koulun seinään.

Erik Johan Tammio (1861–1930) oli hämeenlinnalaissyntyinen opettaja ja toimittaja, joka toimi lyhyen aikaa opettajana myös Hämeenlinnan normaalilyseossa. Tammion artikkeli Hämeenlinnan lyseon 40-vuotishistoriikissa käsittelee Hämeenlinnan normaalilyseon perustamisvaiheita, ensimmäisiä toimintavuosia ja mm. uuden koulun tilaongelmia.

Eino Leinon muistelmateoksessa Elämäni kuvakirja on luku, jossa Leino muistelee abiturienttivuotensa tapahtumia Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1895. Lyseon rehtorina oli tuolloin K. O. Lindeqvist, lempinimeltään Pehtori. Liiallinen punssin nauttiminen aiheutti nuorelle Leinolle ongelmia koulukortteerissa, ja iltamajärjestelyt johtivat hänet rehtorin puhutteluun, mutta lopulta "iltama oli mitä onnistunein", ja itse kuvernöörikin kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.
Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX, lukija Antti Paranko.