Selaa aineistoja (yhteensä 68)

Vuonna 1873 perustetun Hämeenlinnan lyseon oppilasmäärä kasvoi nopeasti itsenäistymisen jälkeen. 1920-luvulla oppilaita oli jo yli neljäsataa ja lisätilan tarve tuli ilmeiseksi. Kouluhallitus hyväksyi lyseon saneerausohjelman jo 1920-luvun lopulla, ja rakennushallituksen arkkitehti G. A. Wigström suunnitteli koulun molempiin päätyihin lisäosat. Rakentamisen piti alkaa vuonna 1929, mutta lamavuosien takia rakentamaan päästiin vasta 1930-luvun puolivälissä. Uudet lisätilat saatiin käyttöön vuoden 1937 alkupuolella.

Hämeenlinnan kaupungin ensimmäinen varsinainen kansakoulurakennus valmistui Saaristenkadun ja Lukiokadun kulmaan vuonna 1881. Kun koulu tarvitsi pian lisää tilaa, viereisellä tontilla sijainnut Florinin talo purettiin ja koululle tehtiin yksikerroksinen lisärakennus vuonna 1884. Molemmat koulutalot ovat arkkitehti Alfred Caweenin suunnitelmia nikkarityylisiä puurakennuksia. Vuonna 1884 valmistuneeseen uuteen rakennukseen sijoitettiin viisi luokkaa, voimistelusali ja työväen lukusali.

1930-luvun alussa Wetterhoffin oppilaitoksen nimeksi tuli uudistuneen lainsäädännön myötä Kotiteollisuusopisto Fredrika Wetterhoffin Työkoulu. Postikorttiin on kuvattu kotiteollisuusopisto sisäpihan ja Vanajaveden puolelta. Oikeassa reunassa näkyy 1920-luvun lopulla valmistunut erillinen värjäämörakennus, joka purettiin vuonna 2014. Wetterhoff oli vielä 1930-luvulla aivan lähellä Vanajaveden rantaa. Kesäisin kaupungin etelärannassa pidettiin veneitä, talvella luisteltiin järven jäällä.

Vuonna 1924 perustettu Hämeenlinnan kuusiluokkainen tyttökoulu muutettiin yhdeksänluokkaiseksi tyttölyseoksi vuonna 1933. Valtion kouluksi tyttölyseo pääsi 1.9.1955 alkaen. Tyttölyseon nimi muuttui yhteislyseoksi vuonna 1974 ja Kaurialan lukioksi vuonna 1976. Oma koulutalo tyttökoululle valmistui vuonna 1928 Kaurialaan. Koulurakennus edustaa tyyliltään 1920-luvun klassismia, ja sen piirustukset ovat arkkitehti Toivo Salervon käsialaa. Salervo suunnitteli myös koulun vuosina 1935–1936 rakennetun lisäosan, joka pidensi rakennusta kymmenellä metrillä Erottajankadun suuntaisesti. Koulun pitkäaikaisena johtajana vuosina 1925–1963 toimi rehtori Kyllikki Sarlin.

Hämeenlinnan tyttölyseon, nykyisen Kaurialan lukion, vuonna 1928 valmistunutta koulurakennusta on vuosien mittaan laajennettu monta kertaa. Vuosina 1935–1936 koulurakennusta laajennettiin alkuperäisen rakennuksen arkkitehdin Toivo Salervon suunnitelman mukaan jatkamalla sitä kymmenen metriä pohjoiseen päin. Seuraava laajennus tuli ajankohtaiseksi sotien jälkeen, kun oppilasmäärä lisääntyi nopeasti. Toivo Salervon tytär, arkkitehti Helena Vainio suunnitteli rakennuksen lisäsiiven, joka valmistui vuonna 1954 valtion lainojen sekä kaupungin ja ympäristökuntien rahoituksen avulla. Vanha koulurakennus sai lisäksi neljännen kerroksen. Uusi piirustus- ja käsityösali rakennettiin 1965 siipirakennuksen päälle. Koulurakennuksen viimeisin korjaus ja laajennus tehtiin vuosina 2004–2006.

Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin koulutalo valmistui kaupungin lahjoittamalle tontille Kaurialaan Erottajakadun ja nykyisen Seminaarinkadun kulmaan vuonna 1930. Arkkitehtuuriltaan rakennus edustaa 1920-luvun klassismia, ja sen suunnittelivat Yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehdit Y. Sadeniemi, Hj. Åberg ja E. Schroderus. Myöhemmin seminaarirakennus sai viereensä useita lisärakennuksia ja toimi 2010-luvulle asti Tampereen yliopiston alaisena opettajankoulutuslaitoksena. Nykyään näissä tiloissa toimii kaupungin alakoulu, Seminaarin koulu.

Kanakoulu eli Siipikarjanhoitokoulu toimi Hämeenlinnassa vuosina 1926–1989. Syksyllä 1929 oppilaitokselle valmistui oma koulutalo Kankaantaan kaupunginosaan. Tyyliltään 1920-luvun klassismia edustavan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Katri Johnsson, ja rakennustöiden valvojana toimi rakennusmestari Hugo Jokinen. Marraskuun ensimmäisenä päivänä 1929 uuteen kouluun tuli 30 oppilasta neljän kuukauden mittaiselle siipikarjanhoitokurssille. Oppilaat saivat sekä asunnon että ruuan koululta.

Suomen siipikarjanhoitajain liitto perustettiin Hämeenlinnassa 20. marraskuuta 1918. Liiton opetus- ja kurssitoiminta alkoi vuonna 1926 Vanajan Kankaantaan Rantalassa. Muutamaa vuotta myöhemmin Siipikarjanhoitajain liitto rakennutti Hämeenlinnaan oman koulutalon. Kanakouluna tunnettu klassistinen rakennus valmistui Kankaantaan kaupunginosaan syksyllä 1929. Samana vuonna valmistui myös viereinen hautomorakennus. Siipikarjanhoitokoulu toimi Hämeenlinnassa aina vuoteen 1989 asti, jolloin se lakkautettiin ja rakennukset myytiin. Nykyään entinen kanakoulu tunnetaan nimellä Wisahovi ja siellä on Tunnelmakartanoiden juhla- ja kokoustiloja.

Palokunnankadun varrella Rantatorin kohdalla olevista rakennuksista on nykyään jäljellä vain keskellä näkyvä Palokunnantalo. Sen itäpuolella sijainneessa talossa toimi Hämeenlinnan ruotsalainen yhteiskoulu, jonka oppilaille pidettiin liikuntatunteja viereisellä Rantatorilla. Etualalla oleva rakennus oli kauppias A. Bogdanoffin asuintalo, jossa oli tilaa myös liikkeille. 1920-luvulla rakennuksessa toimivat ainakin Kotelo Oy ja Hämeen panttilainakonttori. Tämä rakennus purettiin vuonna 1956. Wetterhoffin koulurakennus taustalla on tässä kuvassa vielä kaksikerroksisena, ennen vuosina 1922 ja 1928 tehtyjä korotuksia.

Hämeenlinnan keskustasta länteen päin johtavan tien nimeksi tuli vuonna 1924 Turuntie (entinen Läntinen Viertotie). Heti Kuivansillan jälkeen vasemmalla oli Suomenkasarmien varuskunta-alue, jonne 1910-luvulla oli rakennettu vanhojen puurakennusten täydennykseksi myös punatiilisiä kasarmeja. Sillan kaupunginpuoleisessa päässä on oikealla Hämeenlinnan suomalainen yhteiskoulu ja sitä vastapäätä osoitteessa Turuntie 1 vuonna 1883 rakennettu puutalo, jossa 1920-luvulla toimivat mm. E. Stierin jälkeläisten valokuvaamo, Vallisen ruumisarkkuliike ja Johannes Vuoren leipomo.