Selaa aineistoja (yhteensä 34)

Hämeenlinnan lyseon uusrenessanssityylinen rakennus valmistui vuonna 1888. Koulurakennuksen suunnitteli yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehti Magnus Schjerfbeck (1860-1933) yliarkkitehti Georg Wileniuksen johdolla. Lyseorakennus oli kuvan asussa aina 1930-luvulle asti, jolloin koulun molempiin päihin liitettiin siipirakennukset. Lyseon takana näkyy nykyään museona oleva Palanderin talo, jonka lehtori Edvard Palander oli vuonna 1904 myynyt kaupunginlääkäri Karl Johan von Fieandtin perheelle.

Hämeenlinnan kauppakoulu oli perustettu vuonna 1919. Koulu toimi alkuvuosinaan osoitteessa Raatihuoneenkatu 6 ja sen jälkeen Birger Jaarlin kadulla kahdessakin eri osoitteessa. Vuonna 1950 kauppakoulu muutti Hämeenlinnan yhteiskoulun entisiin tiloihin Turuntien alkupäähän. Oikeanpuoleisessa puutalossa oli 1950-luvulla mm. Ruokala Kerho, joka tunnettiin myös nimellä Monttu. Turuntie päättyy Hämeenlinnan kaupunginkirjastoon, joka oli muuttanut näihin entisen sotilaskirkon tiloihin vuonna 1924. Samassa rakennuksessa toimi myös Hämeenlinnan maakunta-arkisto vuosina 1926–1977. Kirjasto muutti uusiin tiloihin Lukiokadun alkupäähän vuonna 1983, minkä jälkeen entinen kirjastotalo oli oppilaitoskäytössä. Vuonna 2014 vanha rakennus kunnostettiin Kumppanuustaloksi, joka tarjoaa toiminta- ja kokoontumistiloja yhdistyksille ja yhteisöille.

Vuonna 1885 perustettu Kotiteollisuusopisto Fredrika
Wetterhoffin työkoulu rakennutti 1930-luvulla kaksi uutta rakennusta Rantatorin puolelle. Vuonna 1933 valmistui rakennusmestari Vilho Longan suunnittelema lisärakennus, jota alettiin kutsua Arjanlinnaksi Wetterhoffin silloisen johtajan Arja Helena Branderin mukaan. Taloon sijoitettiin mm. oppilasasuntola, ruokasali ja keittiö sekä juhlasali. Vuonna 1937 valmistui vielä oppilaitoksen vanhaa rakennusta ja Arjanlinnaa yhdistävä korkeampi kulmarakennus arkkitehtinaan Harry W. Schreck. Tähän Torniksi nimettyyn rakennukseen tuli työsaleja, luokkahuoneita ja myymälä. Rantatori vakiintui linja-autoliikenteen lähtöpaikaksi jo 1920-luvulla. Kuvan linja-autoaseman rakennuttivat yhteistyössä Shell ja Hämeenlinnan kaupunki vuonna 1937 Shellin bensiiniaseman yhteyteen. Nykyinen linja-autoasema on vuodelta 1959.

Yksikerroksinen empiretyylinen puurakennus Pikkutorin varrella on rakennettu Hämeenlinnan palon jälkeen 1830-luvulla. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun perustajat ostivat rakennuksen vuonna 1887, ja vuosisadan lopulla se sai jatkokseen vielä Hallituskadun suuntaisen puisen lisäosan. Vuonna 1904 koulutalo siirtyi suomalaisen yhteiskoulun osakeyhtiölle. Yhteiskoulu rakennutti samalle tontille pari vuotta myöhemmin vielä jugendtyylisen kivirakennuksen. Hämeenlinnan suomalainen yhteiskoulu, vuodesta 1937 lähtien Hämeenlinnan yhteiskoulu, toimi näissä rakennuksissa aina vuoteen 1955 asti, jolloin sille valmistui uusi koulutalo Hätilään. Rakennuksen edustalla näkyy Pikkukatu, jonka päällysteenä on edelleen alkuperäinen katukiveys. Tämä näkymä on säilynyt suurin piirtein entisenlaisena 1800-luvulta näihin päiviin asti. Vain liikennemerkistä voi päätellä, että kuva on otettu lähellä 1900-luvun puoliväliä.

Vuonna 1878 perustettu Hämeenlinnan suomalainen tyttökoulu päätyi muutaman kiertolaisvuoden jälkeen vuonna 1887 Pikkutorin kulmalle entiseen laamanni Wetterhoffin taloon. Koulu laajeni, kun tontille rakennettiin vuosina 1897 ja 1907 lisärakennukset. Hämeenlinnan suomalaisen yhteiskoulun nimellä entinen tyttökoulu toimi vuosina 1909–1937. Sen jälkeen koulu on tunnettu pelkästään Hämeenlinnan yhteiskouluna.

Postikortissa on etualalla Raatihuoneenkadun varren rakennuksia kirkon kohdalla ja taustalla Wetterhoffin työkoulu Palokunnankadun varrella. Kuvassa oikealla näkyy Rantatorin itäreunaa. Kirkon ja Wetterhoffin välinen alue säästyi tulelta Hämeenlinnan palossa vuonna 1831, joten tällä alueella oli kaupungin vanhimmat rakennukset, osa jopa vanhasta kaupungista 1700-luvun lopulla siirrettyjä. Wetterhoffin rakennusta korotettiin kahteen otteeseen 1920-luvulla. Kuvassa on rakennus vuonna 1922 tehdyn itäpäädyn korotuksen jälkeen, ennen koko rakennuksen korjaamista kolmikerroksiseksi vuonna 1929. Wetterhoff oli "valtion tarkastuksen alainen ammattikoulu kuotomaopettajien ja kutojain valmistamista varten". Koulussa opiskeltiin 1920-luvulla joko opettaja-, kutoja- tai vaateompeluosastolla.

Vasemmanpuoleinen empiretyylinen kivirakennus valmistui Läntisen Linnankadun (nykyisen Sibeliuksenkadun) varrelle vuonna 1846. Taloon sijoittui aluksi Hämeenlinnan yläalkeiskoulu. Vuosina 1873–1887 siellä kävivät koulua normaalilyseolaiset. Vanhat hämeenlinnalaiset muistavat vielä rakennuksen pitkäaikaisena postikonttorina. Posti toimi talossa vuosina 1890–1953. Oikeanpuoleinen Hämeen läänin maanmittauskonttorin klassistinen kivirakennus valmistui vuonna 1911 arkkitehti Ricardo Björnbergin laatimien piirustusten mukaan. Se suunniteltiin sopimaan julksivultaan yhteen viereisen postitalon kanssa. Vuonna 1939 maanmittauskonttoria jatkettiin etelään päin, niin että Sibeliuksenkadun puolelle tuli kuusi ikkunaa lisää.

Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin koulutalo valmistui kaupungin lahjoittamalle tontille Kaurialaan Erottajakadun ja nykyisen Seminaarinkadun kulmaan vuonna 1930. Arkkitehtuuriltaan rakennus edustaa 1920-luvun klassismia, ja sen suunnittelivat Yleisten rakennusten ylihallituksessa arkkitehdit Y. Sadeniemi, Hj. Åberg ja E. Schroderus. Myöhemmin seminaarirakennus sai viereensä useita lisärakennuksia ja toimi 2010-luvulle asti Tampereen yliopiston alaisena opettajankoulutuslaitoksena. Nykyään näissä tiloissa toimii kaupungin alakoulu, Seminaarin koulu.

1930-luvun alussa Wetterhoffin oppilaitoksen nimeksi tuli uudistuneen lainsäädännön myötä Kotiteollisuusopisto Fredrika Wetterhoffin Työkoulu. Postikorttiin on kuvattu kotiteollisuusopisto sisäpihan ja Vanajaveden puolelta. Oikeassa reunassa näkyy 1920-luvun lopulla valmistunut erillinen värjäämörakennus, joka purettiin vuonna 2014. Wetterhoff oli vielä 1930-luvulla aivan lähellä Vanajaveden rantaa. Kesäisin kaupungin etelärannassa pidettiin veneitä, talvella luisteltiin järven jäällä.

Hämeenlinnan lyseon uusrenessanssirakennus valmistui Itäisen Linnankadun varrelle vuonna 1888. Rakennuksen julkisivu on säilynyt ennallaan näihin päiviin asti. Lyseolla on ollut alusta asti merkittävä asema kaupungin ja koko maakunnan henkisessä elämässä. Sen opettajat ovat vaikuttaneet voimakkaasti niin kaupungin kunnalliselämässä kuin kulttuurielämässäkin. Lyseota ovat käyneet myös monet suurmiehet, joista tunnetuimpia ovat säveltäjä Jean Sibelius, runoilijat Eino Leino ja Larin Kyösti, valtioneuvos E. N. Setälä ja presidentti J. K. Paasikivi. He kaikki ovat saaneet myös muistolaatan koulun seinään.