Selaa aineistoja (yhteensä 4)

Muuan vaivaishoitoa koskeva juttu Hämeenlinnassa 1800-luvun alussa
K. O. Lindeqvist kertoo tässä artikkelissa, miten monia vaiheita tarvittiin, ennen kuin Hämeenlinnan porvarit ryhtyivät järjestämään kaupungin köyhäinhoitoasioita 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Maaherra Munckinkaan arvovalta ei riittänyt siihen, että kaupunkilaiset olisivat suostuneet noudattamaan köyhäinhoidosta annettuja asetuksia. Hämeenlinnalaiset porvarit halusivat edelleen antaa köyhilleen vain kerjuulupia menneiden vuosisatojen malliin. Vasta kuninkaan nuhteet saivat aikaan, että köyhäinhoitoa vihdoin ruvettiin järjestämään, ja jonkinlainen järjestelmä saatiinkin lopulta aikaiseksi vuonna 1806.
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1908
Tekijä:
Lindeqvist, K. O.

Rengon kunnalliskoti
Vuoden 1923 alusta voimaan tullut uusi köyhäinhoitolaki uudisti merkittävästi kuntien köyhäinhoitoa. Uusi laki velvoitti mm. rakentamaan kunnalliskoteja. Rengossa kunnalliskotia hankittiin ensi alkuun yhdessä naapurikuntien kanssa, mutta päädyttiin lopulta kuitenkin oman laitoksen rakentamisen kannalle. Kunnalliskodin tontti ostettiin vuonna 1925, ja kunnanvaltuusto hyväksyi uuden kunnalliskodin piirustukset alkuvuodesta 1927. Rakennusurakka annettiin Kalle Ihamäelle, ja vielä kesken rakentamisen taloon päätettiin mm. asentaa keskuslämmitys. Rakennus valmistui syksyllä 1929. Loppuvuosi kului kunnalliskodin kalustamiseen: hankittiin mm. rautaiset sängyt, mutta pöydät ja tuolit teetettiin oman kylän puusepillä, "sillä toivottiin ne tulevan vahvemmat kuin tehtaassa tehdyt". Vihkiäisiä päästiin viettämään 26. tammikuuta 1930, ja kunnalliskodin ensimmäisenä johtajattarena aloitti peräti yhdentoista hakijan joukosta valituksi tullut Hilma Viinanen. Päärakennuksessa tehtiin vuonna 1938…
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1938
Tekijä:
Hämeen läänin maanviljelysseuran rakennustoimisto

Sääntö waiwaishoidolle Hämeenlinnassa
Vuoden 1852 Armollinen asetus yleisestä vaivaistenholhouksesta Suomessa määräsi köyhäinhoidon yhteiskunnan pakolliseksi tehtäväksi. Hämeenlinnan kaupungillekin laadittiin asetuksen perusteella oma köyhäinhoitosäännöstö muutaman vuoden päästä. Kaupungin köyhäinhuoltoa määrättiin hoitamaan johtokunta eli vaivaishoitohallitus, jonka jäsenet toimivat myös kaupungin kahdeksan piirin "päälysmiehinä". Päälysmiehen tehtävänä oli pitää "lähimpää waiwaisten peräänkatsantoa" omassa piirissään. Vaivaisapuun oikeutetut ryhmät oli määritelty keisarillisessa asetuksessa, ja ne toistetaan myös Hämeenlinnan säännöissä. Tarkkoja säännöksiä annetaan myös siitä, millä perusteilla ja minkälaista apua missäkin tilanteissa voidaan myöntää. Vaivaishoitosäännöt on kirjattu sekä ruotsin että suomen kielellä.
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1860
Tekijä:
Hämeenlinnan kaupunki

Vanajan kunnan köyhäinhoidon ohjesääntö
Uusi köyhäinhoitolaki astui voimaan Suomessa 1.6.1922. Vanajan kunnan köyhäinhoitosääntö uudistettiin samana vuonna, ja maaherra vahvisti uudet säännöt tammikuussa 1923. Vastuu Vanajan kunnan köyhäinhoidosta kuului valtuuston valitsemalle köyhäinhoitolautakunnalle. Kunnalliskodin valvonnasta taas vastasi lautakunnan nimittämä kolmijäseninen johtokunta. Vanajan kunta oli jaettu kuuteen köyhäinhoitopiiriin, joissa käytännön toimista vastasivat ns. piirimiehet. Julkiset hoidolleantokokoukset eli entiset vaivaishuutokaupat olivat uusien sääntöjen mukaan ehdottomasti kiellettyjä. Köyhäinhoidon piirimiehiä opastettiin muutenkin jo 1920-luvulla ”osoittamaan inhimillistä osanottoa puutteenalaista kohtaan, kiinnittäen huomiota paitsi hetkellisen hädän lievittämiseen myöskin köyhyyden ja kurjuuden syiden ehkäisemiseen”.
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1923
Koneluettavat metatiedot

atom, csv, dc-rdf, dcmes-xml, json, omeka-xml, rss2