Selaa aineistoja (yhteensä 58)

Hattula - Vanha kirkko
Hattulan keskiaikainen kirkko on omistettu Pyhälle Ristille. Se on rakennettu 1400-luvun puolivälissä lähelle Vanajaveden rantaa, Hattulanselän kohdalle. Kirkkorakennukseen kuuluu suorakaiteen muotoinen runkohuone, jonka pohjoispuolella on sakaristo ja eteläpuolella asehuone. Kirkon ympärillä on harmaakiviaidan rajaama kirkkopiha, jota on käytetty myös hautausmaana. Kuvassa näkyvä pohjoisenpuoleinen porttirakennus on myös keskiajalta. Sen sijaan oikealla näkyvä puinen kellotapuli on peräisin uusklassismin ajalta, vuodelta 1813, vaikkakin sen harmaakivinen alaosa on ollut aikoinaan yksi porttirakennuksista. Erikoisen Hattulan Pyhän ristin kirkosta Suomen keskiaikaisten kirkkojen joukossa tekee se, että se on rakennettu punatiilistä, kun taas muut keskiaikaiset pitäjänkirkot ovat harmaakivikirkkoja.
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1930-luku

Hattulan pitäjänkartta, 2132 04
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1842

Hattulan pitäjänkartta, 2132 07
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1842

Huilun Humina, elli Takaisin Tulo Wäinämöisen Hywästi jätöstä
Saatuaan ankaraa kritiikkiä ja ivaakin osakseen Jaakko Juteini oli jo päättänyt kokonaan lopettaa runoilemisen ja tehnyt tämän tiettäväksi teoksessaan Lähtö-Laulu, elli Hywästi-Jättö Wäinämöiselle (1819). Kalevalamittaan kirjoittamassaan Huilun huminassa Juteini kuitenkin pyörsi päätöksensä ja palasi Väinämöisensä luokse. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut enää pilkkarunoja, vaan omistautui entistäkin enemmän suomen kielen asialle: "Waikuttamaan walistusta, oma kieli ombi kallis – armas paiste auringosta, wieras kieli walo kuusta." Huilun humina sisältää myös erillisen 16-säkeistöisen runon Elämän muoto.
Avainsanat:
, , , , , ,
Julkaisuaika:
1820
Tekijä:
Juteini, Jaakko

Huwitus-Sanomia
Jaakko Juteinin Huwitus-Sanomia on varhainen vitsikirja, jossa kirjoittaja tuo esiin myös 1800-luvun alun yhteiskunnan epäkohtia ja eriarvoisuutta. ”Kirkko-herra sai lehmän ja otti ruumiin saarna-palkan emännän kuoleman jälkeen, – käski kuitenkin Apulaistansa ruumiin saarnaa pitämään. Koska nyt tämä akka oli ollut paha eläissänsä, valitsi Apulainen suuttuneena nämä sanat saarnansa aineeksi: Kaksi sai, ja kaksi ei saaneetkan ; Kirkko-herra sai lehmän, perkele sielun, mutta minä ja lukkari ilman jäimme.”
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1819
Tekijä:
Juteini, Jaakko

Jaakko Juteini
Julius Krohn valottaa artikkelissaan Hattulassa syntyneen runoilijan Jaakko Juteinin (1781–1855) elämää sekä hänen rooliaan suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden aseman parantamisessa. Suomen kielen asemaa hankaloittivat 1800-luvun alkupuolella sen vähäinen käyttö virka- ja kirjakielenä sekä sivistyneistön käyttämä ruotsin kieli. Ajalle oli tyypillistä ajatus paluusta kansankieleen, josta ei kuitenkaan ollut yksimielisyyttä, ja murteiden paremmuudesta käytiin kamppailua. Juteinin mielestä murteista tuli ottaa eniten kielen perimmäistä luonnetta vastaava osuus ja muovata siitä kirjakieli. Juteinin korostaman yhteisen edun edistäminen kytkeytyi valistukseen ja tässä oma kieli auttaisi parhaiten. Juteinin runoissa korostuikin opettavainen ote, jota hän usein tehosti pilkallisuudella. Myöhemmin runoihin tuli myös vakavampi sävy. Juteinin suosikkiaiheet liittyivät eläinrääkkäyksen, taikauskon ja oman edun tavoittelun vastustamiseen.
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1891
Tekijä:
Krohn, Julius

Kritik öfver lånbokstäfverna uti finska språket
Vuonna 1816 Jaakko Juteini toimitti painosta kaksi suorasanaista kirjoitelmaa ruotsin kielellä: Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten (Muistutuksia suomalaiseen runotaitoon) ja Kritik öfver Lån-Bokstäfverna uti Finska Språket (Arvostelua lainakirjaimista suomen kielessä). Juteinin tuotantoa tutkineen Kuuno Talviojan mukaan hän halusi näillä kirjoituksillaan herättää sivistyneistössä suomen kielen harrastusta. Kirjasessaan Kritik öfver Lån-bokstäfverna uti Finska Språket Juteini tarkastelee suomen kieleen muista kielistä lainattujen kirjaimien käyttöä. B, c, d, f, g, x ja z olivat suomen kielessä lainakirjaimia ja siis enimmäkseen tarpeettomia kirjakielessäkin. Esimerkiksi d-kirjainta kuultiin puheessa Juteinin mukaan ainoastaan niissä Suomen maakunnissa, joissa kieli oli jo ehtinyt pilaantua. Juteini pilkkaakin suomen kielen lainakirjaimia ja jättää ne kaikki pois kirjaseen sisältyvässä runossaan Suomen Kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous, Perustus-suomeksi.
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1816
Tekijä:
Juteini, Jaakko

Kummituksia, elli Luonnollisia Aawis-Juttuja, Walistuksen lisäksi
Kummituksia, elli Luonnollisia Aawis-Juttuja -kirjanen sisältää Juteinin saksan kielestä kääntämiä hupaisia kummitusjuttuja. Kertomuksen lopussa kuvatulle yliluonnolliselle tapahtumalle annetaan kuitenkin aina luonnollinen selitys. Näiden "aawis-juttujen" tarkoitus oli aikanaan vähentää kansan keskuuteen syvälle juurtunutta taikauskoa.
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1819
Tekijä:
Juteini, Jaakko
Koneluettavat metatiedot

atom, csv, dc-rdf, dcmes-xml, json, omeka-xml, rss2