Selaa aineistoja (yhteensä 11)

Pienimuotoisesta sahaustoiminnasta vuonna 1907 aloittaneen tuuloslaisen Mikko Kaloisen (1885–1949) liiketoiminta kattoi lopulta kolme sahaa ja puutavaratehtaan. Kaloisen puutavaravarasto, höyläämö ja laatikkotehdas toimi Hämeenlinnassa. Liikkeen painetussa vähittäismyyntihinnastossa esitellään kaupan oleva puutavara. Vaikka kyseessä on hinnasto, hintatietoja ei kuitenkaan ole luettelossa valmiiksi painettuina.

Kaivokadun lastentalossa sijainnut kaupungin lastenkoti muutti vuonna 1946 Vuorentaan kylän Rääpiälään, ja siltä vapautuneisiin tiloihin perustettiin seuraavana vuonna Hämeenlinnan kaupungin ensimmäinen lastenseimi 23 lapselle. Myös yksi puolipäiväosastoista muutettiin kokopäiväosastoksi 1940-luvun puolivälin jälkeen. Ullakkokerroksen tilat vapautuivat asuntokäytöstä vuonna 1949, ja silloin perustettiin vielä yksi 15 lapsen kokopäiväosasto, minkä jälkeen Kaivokadun lastentarhan lapsimäärä oli suurimmillaan. Entisen rouvasseuran talon huoneissa ja pihalla touhusi silloin enimmillään 113 lasta, joista nuorimmat seimiläiset olivat vain kolmen kuukauden ikäisiä vauvoja. Lastenseimen ja lastentarhan johtajattarena 1940-luvun loppupuolella toimi Aira Merisalo ja opettajina Hildi Nystörm, Kyllikki Malinen ja Lea Valkonen. Lastenseimen hoitajina olivat Aune Auvinen ja Greta Järvi. Talon pihalta kesällä 1947 otetussa kuvassa näkyy vähän pihanpuoleisen osan päätyä ja osa leikkikentästä. Vain…

Lammi oli maatalousvaltainen pitäjä aina 1970-luvun puoliväliin asti. Vuonna 1910 ammatissa toimivasta lammilaisista 90 prosenttia sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Vuoteen 1970 mennessä tämä osuus oli pudonnut 50 prosenttiin, ja vuonna 1990 enää noin 28 prosenttia lammilaisesta työvoimasta toimi alkutuotannossa. Vuosisadan alkupuolella maataloudessa koettiin kaksi suurta murrosta. Ensimmäisenä tapahtui torppien ja mäkitupien itsenäistyminen kansalaissodan jälkeen, jolloin Lammille syntyi nelisensataa uutta maatilaa. Karjalaisen siirtoväen asutustoiminnan myötä syntyi vielä 164 uutta tilaa. Värillisen postikortin kuvassa on 1940-luvun alun idyllistä maalaismaisemaa jostakin Lammin kylästä. Punamullalla maalattu maatilan päärakennus ulkorakennuksineen sijaitsee mäenkumpareella, jota viljapellot ympäröivät. Kuvan maatilaa tai kylää ei ole toistaiseksi tunnistettu..

Talviset hiihtokilpailut kuuluivat niin koulujen kuin lastentarhojenkin ohjelmaan Hämeenlinnassa. Kuvassa on Kaivokadun lastentarhan tyttöjen sarjan osallistujia vuodelta 1948. Taustalla pojat odottavat vuoroaan. Lastentarhojen omissa hiihtokilpailuissa menestyneet pääsivät 1950-luvulla mukaan Varuskunnan päiväkodin järjestämiin yhteisiin kilpailuihin. Tuolloin Hämeenlinnan kaupungilla oli Kaivokadun ja Varuskunnan tarhojen lisäksi Sairion lastentarha sekä Leikkipirtti Myllymäessä. Yhteiset hiihtokisat pidettiin Varuskunnan päiväkodin edustalla, nykyisen moottoritien ja kauppakeskuksen kohdalla. Lasten isät ja varusmiehet olivat auttamassa järjestelyissä ja ottamassa aikoja kilpailijoille. Mitalit jaettiin juhlallisesti Varuskunnan päiväkodin salissa fanfaarin säestyksellä, ja tulokset julkaistiin myös paikallislehdissä. Lastentarhalaisten yhteiset hiihtokilpailut loppuivat moottoritien rakentamiseen 1960-luvun alkupuolella.

Vuonna 1948 otetussa kuvassa näkyy Kaivokadun ja Birger Jaarlin kadun kulmassa sijaitsevan lastentarhan rakennus pihan puolelta. Kaivokatu on aidan takana vasemmalla. Hämeenlinnan rouvasseura rakennutti vuonna 1859 talon vanhemman osan, joka näkyy kuvassa oikealla. Taloa laajennettiin vuonna 1895 Birger Jaarlin kadun suuntaisella lisäosalla. Samassa yhteydessä vanhaan osaan liitettiin kuvassa näkyvä pitkä avokuisti ja pesutupahuone. Hämeenlinnan kaupungin omistukseen entinen rouvasseuran rakennus tuli vuonna 1931, jolloin siihen sijoittuivat lastentarha ja lastenkoti. Vuonna 1948 lastenkoti oli jo muuttanut pois Kaivokadulta ja koko rakennus oli päivähoidon käytössä. Pitkää kuistia käytettiin pienimpien seimiläisten nukkumapaikkana. Vuosikymmenen lopulla Hämeenlinnan kaupungilla oli kaksi lastentarhaa. Kaivokadun tarhan lisäksi kaupunki oli ottanut vuonna 1946 hoitoonsa Vapaan huollon keskuksen ylläpitämän lastentarhan Myllymäessä Torikadulla. Tarha toimi Hämeenlinnan sisälähetyksen…

Tunnettu viipurilainen makeistehdas Pohjola-Koitto siirsi toimintansa Hämeenlinnaan talvisodan alettua. Vuoden 1942 hinnastossa esitellään tehtaan makeisvalikoima karamelleista suklaarasioihin. Hinnat ovat Kansanhuoltoministeriön määräämiä.

Hämeenlinnalainen osakeyhtiö Kotelo perustettiin vuonna 1921. Liikkeen toimitusjohtaja Toivo Kuusela siirtyi osakeyhtiöön Arvi A. Kariston kirjekuoritehtaan johtajan paikalta. Kotelo oy valmisti 1920–1940-luvuilla erilaisia pahvikoteloita mm. hopeaesineille ja koruille. Tämä hinnasto tuli voimaan vuoden 1941 maaliskuussa.

Hämeenlinnan keskustan koilliskulman hallitseva rakennus on vuonna 1888 rakennettu ja vuonna 1936 laajennettu Hämeenlinnan lyseo. Tässä ilmakuvassa kaupunki on vielä hyvin puutalovaltainen, vain torin varrella on isompia kivirakennuksia. Hallituskadun varrella torin pohjoislaidalla näkyvät Yhdyspankin talo, lääninhallitus, Rytkösen kirjakauppa ja entinen Kaupunginhotellin talo, jossa Kaupunginhotellin muutettua Rauhankadulle vuonna 1929 toimi Uusi hotelli -niminen majoitusliike. Hotelli Seurahuone jatkoi perinteistä toimintaa samassa rakennuksessa 1940-luvun puolivälin paikkeilta lähtien.

Raatihuoneenkadulla Skogsterin tavarataloa vastapäätä edelleen sijaitseva jugendtalo on peräisin vuodelta 1910. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Walter Thomé, ja sen rakennuttajana toimi Hämeenlinnan kaupungin säästöpankki. Tämä Hämeenlinnan ensimmäinen säästöpankki oli perustettu vuonna 1846, ja se sai vuonna 1910 kilpailijan, joka nimettiin Hämeenlinnan suomalaiseksi säästöpankiksi. Koska pankki ei ollut kaupungin omistuksessa, vanhaa nimeä pidettiin harhaanjohtavana ja kilpailijan vuoksi pelkkää säästöpankki-nimeäkään ei voitu käyttää. Vuodesta 1948 alkaen pankin viralliseksi nimeksi tuli Hämeenlinnan vanha säästöpankki. Kuvan postikortti julkaistiin juhlistamaan pankin 100-vuotisjuhlaa vuonna 1946.

Etelä-Hämeen osuusliikkeen funktionalistinen liikerakennus valmistui Rantatorin kulmaan vuonna 1941. Sen suunnitelmat oli laadittu 1930-luvun lopulla Suomen osuuskaupan rakennusosastolla arkkitehti Valde Aulangon johdolla. Rakennuksen alimmassa kerroksessa oli liiketiloja, ylemmissä kerroksissa myös toimisto- ja asuinhuoneistoja. Suunnilleen samantyylinen ja samalta ajalta on myös viereinen Hämeen vakuutuksen talo, jonka suunnitteli arkkitehti Harry W. Schreck. Tässäkin talossa kerroskorkeus vaihtelee. Palokunnankadun eteläpuolella, Rantatorin varrella sijaitsi kaupungin ortodoksisen seurakunnan kirkkorakennus, joka purettiin 1960-luvulla.