Selaa aineistoja (yhteensä 93)

Edellisen osoitekalenterin ilmestymisestä oli vuonna 1913 kulunut jo yli 25 vuotta, joten esipuheessa tämä kalenteri esitellään ensimmäisenä Hämeenlinnassa ilmestyvänä osoitekalenterina. Numerojärjestyksessä etenevä luettelo kaduista, talonomistajista, vuokratonteista ja niiden omistajista aloittaa kalenteriosuuden. Tämän jälkeen seuraa varsinainen kaupunkilaisten aakkosellinen osoiteluettelo sekä liike- ja ammattiluettelo, joka alkaa apteekeista ja päättyy vakuutuslaitoksiin. Lisäksi kalenteri sisältää luettelon virastoista, yhdistyksistä ja kouluista. Hämeenlinnalaisten liikkeiden ja yritysten ilmoitukset ovat kalenterin alussa ja lopussa. Ilmoituksia tutkimalla selviää vaikkapa A. Gust. Skogsterin tavaratalon eri osastojen tuotevalikoima vuonna 1913.

Kunnallisen kylpylaitoksen suunnitteli arkkitehti Birger Brunila (1882–1979) ja rakennutti vuonna 1912 yhtiö, jonka suurin osakas oli Hämeenlinnan kaupunki. Kylpylaitoksen aikaan jugend oli jäämässä syrjään ja klassistinen ornamentiikka palaamassa muotiin. Kylpylaitos on säterikattoinen, kaksikerroksinen tiilirakennus. Siinä on kaarevia muotoja räystäissä ja rakennuksen kulmassa, mutta yleisilmeeltään se on klassisen selkeä. Ikkunat ovat pieniruutuiset, mutta kehyksettömät. Rakennukseen liittyy Koulukadun puolella yksikerroksinen siipirakennus. Brunila oli suunnitellut ylä- ja kellarikerrosten tiilipinnat muuta osaa tummemmiksi. Näitä koristerappauksia ei rakennusvaiheessa eikä vielä vuoden 1970 peruskorjauksessakaan varojen puutteessa toteutettu, vaikka talo rapattiinkin. Myös ovien kehykset ja kulmaikkunoiden väli on piirroksessa koristeltu ornamenteilla. Saunan sisäänkäynti oli Linnankadun ja Koulukadun kulmassa. Halvimmat, yleiset saunat olivat länsipään ensimmäisessä kerroksessa.…

Kaupunginvaltuusto tilasi arkkitehti Armas Lindgreniltä suunnitelman torin järjestämiseksi. Suunnitelma hyväksyttiin vuonna 1908. Suunnitelmaan kuului torin alalaidan kauppahalli, joka sijaitsisi vastapäätä kirkkoa. Lindgrenin torisuunnitelma toteutui, mutta hallihanke raukesi ajan levottomien olojen vuoksi. Kauppahallikysymys nousi kuitenkin uudestaan esiin vuonna 1915 valtuustossa ja sanomalehdissä. Jälleen kännyttiin Armas Lindgrenin puoleen. Lindgren laati hämeenlinnalaisille luonnoksen kauppahallista, joka oli kapea, lähes torin länsilaidan mittainen rakennus. Kirkon uusklassistiset piirteet oli otettu huomioon kauppahallin ulkonäössä. Hallin julkisivun puolella oli 18 pylvästä ja keskellä keskirisaliitti päätykolmioineen. Risaliitin kohdalla oli sisälle johtava portaali, joka oli kadun puolella kaksikerroksinen. Hallissa oli 60 myymäläkojua, joista neljä suurempaa rakennuksen kulmissa ja kahvihuone. Pohjakerroksessa olivat kellarit ja sisäänkäynnin yläkerrassa osa kojuista.…

Hämeenlinnassa syntyneeltä arkkitehti Armas Lindgreniltä tilattiin suunnitelma torialueen kohentamiseksi ja torikaupan uudelleenjärjestämiseksi. Vuoteen 1908 ajoittuvassa suunnitelmassa arkkitehti otti huomioon torin laidalla sijaitsevat kolme merkittävää, klassismin eri vaiheita edustavaa julkista rakennusta: kirkon, raatihuoneen ja lääninhallituksen talon. Suunnitelman lähtökohdaksi Lindgren valitsi kirkon. Hän jakoi torin kahdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Ylätori kirkkoineen toimi puistona ja edustusaukiona ja alatori kauppakojuineen arkisena kauppapaikkana.
Lindgren suunnitteli puistoalueen muotopuistoksi, joka oli erotettu kiviaidoin ja pilarein koristeelliseksi kokonaisuudeksi istutuksineen, nurmikenttineen ja hiekkakäytävineen. Toripuiston erotti kirkosta katu, joka kirkon edessä kaartui loivasti torin suuntaan. Puiston keskelle oli sijoitettu suihkulähde, ja sen reunoilla on Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset, etelän puolella pienempi ja pohjoispäässä…

Arkkitehti Armas Lindgrenin torisuunnitelmassa torin ylälaidassa, kirkon edessä oli korotettu terassi. Se oli kiviaidoin ja pilarein erotettu puisto. Toripuiston erotti kirkosta katu, joka kaartui kirkon edessä loivasti torin suuntaan. Puiston keskellä oli suihkulähde ja sen reunoilla Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset. Torin puolelle tuli kivimaljojen ympäröimä portaikko. Barokin puistoarkkitehtuuri oli tullut uudestaan muotiin Keski-Euroopassa, ja Lindgren piirsikin puistosta tyylipuhtaan muotopuiston. Lindgrenin ensimmäisessä suunnitelmassa puiston eteläpäässä oleva kioski oli pienempi kuin pohjoispään kioski. Kioskipiirustukset ja torisuunnitelma hyväksyttiin, kunhan arkkitehti toimisi yhteistyössä puistovaliokunnan kanssa mahdollisten muutosten toteuttamiseksi. Suunnitelmaan tulikin muutoksia. Kioskit muutettiin samankokoisiksi ja suorakaiteen muotoisiksi. Niistä piti nyt tulla kahdentoista pylvään reunustamia paviljonkeja, joiden suorakulmaisia kattoja koristaisisvat…

Hämeenlinnan vanhimman matkaoppaan toimitti Hämeenlinnan matkailijayhdistys ja kustansi Arvi A. Karisto osakeyhtiö vuonna 1915. Oppaan alkuosa sisältää melko laajan katsauksen Hämeenlinnan kaupungin historiaan. Sen jälkeen esitellään matkailijoille palvelujaan tarjoavat liikkeet ja kaupungin nähtävyydet. Hämeenlinnassa esim. majoituspalveluja tarjosi vuonna 1915 kaksi hotellia ja peräti seitsemän matkustajakotia. Halvimmillaan matkustavainen saattoi yöpyä O. Lahtisen vieraskodissa yhdellä markalla ja kahdellakymmenelläviidellä pennillä, kun taas vaativampi matkailija maksoi Kaupunginhotellin parhaasta huoneesta kahdeksan markkaa.
Oppaan lopuksi esitellään Hämeenlinnasta Kangasalle ulottuva laivareitti, jolla "uudet ajanmukaiset laivat välittävät säännöllistä liikennettä kesäiseen aikaan". Opas jakaa tietoa reitin varrella vastaan tulevista nähtävyyksistä alkaen Hämeenlinnan puistoista ja päätyen Kangasalan harjuille. Hugo Standertskjöldin omistama Karlbergin kartano eli Aulanko…

Vuonna 1915 ilmestynyt Hämeenlinnan telefooni-osakeyhtiön nimiluettelo sisältää luettelon yhtiön jäsenistä sekä aakkosjärjestyksessä että numerojärjestyksessä. Luettelon ilmestyessä Hämeenlinnan kaupungissa oli käytössä jo 465 puhelinnumeroa. Hämeenlinnan telefooni-keskusasemaan liittyivät Hattulan, Hauhon, Iittalan, Kalvolan, Janakkalan, Lammin, Lopen, Maatialan, Rengon, Toijalan, Tuuloksen, Turengin, Tyrvännön, Urjalan ja Vanajan maaseutukeskusasemat, joiden puhelinnumerot myös ovat luettelossa. Puhelu kaupungista maaseudulle maksoi 5 penniä. Kaupunkien väliset puhelut yhdistettiin "erityisestä interurbana osastosta". Luettelo sisältää myös tiedot näiden interurbana-puheluiden hinnoista sekä runsaasti ohjeita ja sääntöjä puhelimen käytöstä. Puhelimen käyttäjää neuvotaan mm. tulemaan puhelimeen heti soiton kuultuaan ja sovittamaan äänensä vahvuuden linjan pituuden mukaan.

Hämeenlinnan entisen alakouluseminaarin, nykyisen opettajankoulutuslaitoksen ja vanhan hautausmaan väliin jääviä kortteleita Kaurialassa kutsutaan Alasen kaupunginosaksi. Alasen alue on yhtenäinen 1900-luvun alun puutaloalue, joka on saanut nimensä rakennusmestari V. Fr. Alasen mukaan.

Sairion vuokratontin nro 27 rakennuksen on suunnitellut rakennusmestari K. B. Koskinen, joka piirsi suuren osan Hämeenlinnan vuokratonttialueiden rakennuksista 1910- ja 1920-luvuilla. Tontille 27 piirretty rakennus on pohjakaavaltaan ns. nelihuoneplaani, joka oli hyvin tavallinen varattoman väestön asunnoissa. Sairion talossa neliön muotoinen rakennus on jaettu neljään osaan siten, että rakennus koostuu kahdesta huoneen ja keittiön käsittävästä huoneistosta kuisteineen. Ajan puutaloarkkitehtuurille on tyypillistä kolme laudoitusvyöhykettä julkisivussa ja räystäästä ulkoneva frontoni ikkunoineen. Tampereen teknillisessä koulussa opiskellut Kaarlo Botvid Koskinen tuli Hämeenlinnaan vuonna 1911 ja toimi Hämeenlinnan kaupungin rakennusmestarina vuoteen 1925. Koskinen suunnitteli Hämeenlinnan aikanaan erityisesti puisia asuinrakennuksia ja teki muutospiirustuksia vanhoihin rakennuksiin. Persoonallisessa suunnittelutyössään hän yhdisteli usein vapaasti piirteitä eri tyylikausista, esim.…

Hämeenlinnan laivaranta, sisävesiliikenteen satama, sijaitsi keskustan itäreunassa Birger Jaarlin kadun ja Hallituskadun alkupäässä. Arkkitehti Armas Rankka suunnitteli laivarantaan satamakonttorin vuonna 1911. Rakennuksen päissä oli pienet kojut, joista toinen oli varsinainen konttori, toinen virvokekioski eli vesimyymälä. Kojujen katoilla oli koristeina pienet tornit. Ovet olivat rakennuksen päädyissä, ja kojujen sivuseinissä oli soikeat ikkunat. Kojuja yhdisti avoin, katettu tavarasuoja. Suojan molemmilla sivuilla oli kuusi pylvästä, joiden väliin muodostui kaariaukkoja.
Satamakonttorin rakentaminen 1910-luvulla liittyy vaiheeseen, jolloin laivaliikenne oli uudelleen joksikin aikaa vilkastunut Hämeenlinnan satamassa. Höyrylaivaliikenne oli alkanut Vanajavedellä jo 1800-luvun puolivälissä. Kun rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862, myös laivaliikenne vilkastui joksikin aikaa, koska jatkoyhteydet hoidettiin vesiteitse. Vanajaveden höyrylaivayhtiön laivat olivat…