Selaa aineistoja (yhteensä 35)

Geografisk karta öfver Nedre Hollola härad uti Tavastehus län. Hollolan aliseen kihlakuntaan vuonna 1830 perustetussa Hämeen läänissä kuuluivat Hauhon, Lammin, Janakkalan, Vanajan ja Lopen pitäjät, Hämeenlinnan maaseurakunta sekä Tuuloksen, Luopioisten, Hausjärven ja Rengon kappelit.

Geografisk karta öfver Hauho härad i Tavastehus län. Kihlakuntajako Hämeen läänissä uudistettiin vuonna 1869. Yksi uusista kihlakunnista oli Hauhon kihlakunta, johon kuuluivat Hauhon, Hattulan, Vanajan, Lopen, Janakkalan ja Hausjärven pitäjät, Hämeenlinnan maaseurakunta sekä Tuuloksen, Tyrvännön ja Rengon kappelit.

Hämeenlinnan kaupungin kartta noin vuodelta 1892 esittelee tarkasti Hämeenlinnan keskustan 1800-luvun lopun rakennuskannan. Karttaan on erilaisilla väreillä merkitty kivi- ja puurakennukset. Myös rakennusten kattomateriaali selviää kartasta, esim. turvekatot on merkitty omalla värillään. Kadunnimet on kirjoitettu karttaan suomen kielellä. Kartan tekijästä ei ole tietoa. Alkuperäinen kartta on Hämeenlinnan kaupunginarkistossa.

Tonttipula alkoi vaivata kasvavaa Hämeenlinnaa jo 1850-luvulla. Lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt laati vuonna 1858 uuden kaavan, jossa kaupunkialuetta laajennettiin Myllymäen ja Hätilän puolelle. Vaikka kaava hyväksyttiin senaatissa, se jäi toteutumatta. Seuraavaa asemakaavaa laatimaan ryhtyi arkkitehti ja Hämeen läänin rakennuskonttorin konduktööri Georg Wilenius (1831-1892). Wileniuksen kaavaehdotus valmistui jo vuonna 1867, mutta senaatti hyväksyi sen monien muutosten jälkeen lopullisesti vasta vuonna 1872. Wileniuksen kaavassa puutarhakatuja ja puistoalueita on vähemmän kuin Edelfeltin kaavassa, ja kaupunki on laajentunut vain läntisiltä osiltaan. Myllymäen kaupunginosaan on kaavoitettu 13 korttelia ja toriaukio. Kaupunginosan pääkatuna on Chaussé-katu, nykyinen Turuntie, jonka keskustan puoleiseen päähän Pikkutorille on jo varattu paikka ortodoksiselle sotilaskirkolle. Myös vanhan hautausmaan pohjoispuolelle on kaavoitettu kuusi uutta korttelia. Alkuperäinen kaava on…

Onni Wetterhoffin eräkertomusten toisessa osassa kerrotaan mm. kuuluisasta sääksmäkeläisestä metsästäjästä ja karhunkaatajasta Kokko-Kustaasta (1818–1886), jonka metsästysretket ulottuivat myös Hämeenlinnan seudulle. Teoksessa on myös kuvaus kirjoittajan "onkimaretkestä" Kankaistenjärvelle ja ilvesjahdista Kalvolan metsäseudulla jouluna 1882.

Onni Wetterhoffin erätarinoiden ensimmäisen osan aloittaa kuvaus maineikkaasta erämiehestä ja karhunkaatajasta, hauholaisesta Eero Juhani Heinäkankaasta (1799–1884), jota Wetterhoff oli käynyt haastattelemassa yhdessä ystävänsä, kirjailija Paavo Cajanderin kanssa. Kirjan toinen tarina kertoo Hämeen metsästysseuran sudenajoista talvella 1883. Susijahteihin osallistui paikallisten metsästäjien ohella myös venäläisiä ammattimetsästäjiä, lukaaseja.

Kabinettikuvassa on näkymä Hämeenlinnan keskustan länsilaidalta Kuivansillan yli kohti Myllymäkeä. Kuvan taustalla näkyy vuosien 1881–1883 välisenä aikana rakennettuja Suomen kasarmien puurakennuksia Läntisen viertotien (nykyisen Turuntien) eteläpuolella. Myllymäen päällä on vielä mylläri Sirénin vuonna 1883 rakennuttama hollantilaistyylinen tuulimylly, joka purettiin vuonna 1891. Sillan kaupungin puoleisessa päässä seisoo sotilasasuinen nuori mies, luultavasti kaupungissa vuosina 1881–1901 toimineen Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoonan sotilas. Mylläri Sirénin poika Akseli Salokannel kuvailee 1880-luvun Kuivansillan tienoita seuraavasti: "Pikkutorin puistosta laskeuduttiin melko jyrkkää myötälettä ns. Kuivallesillalle, 'Silta' oli jonkin verran pengerretty, joten se kohosi sivuilla olevasta, vesiperäisestä suosta metrin verran. Sillan alitse oli kaivettu leveä oja , 'karnaali', joka kaartaen jatkui pohjoiseen päätyen linnan ja kaupungin välillä Vanajaveteen. Sillan molemmin…

Hämeenlinnan ensimmäinen osoite- ja ilmoituskalenteri ilmestyi miltei täydellisesti kaksikielisenä, vain muutama ilmoittaja luotti pelkästään suomen kieleen. Paikallisten liikkeiden ja ammatinharjoittajien ilmoituksissa asiakasta puhutellaan aikakauden tyyliin varsin kunnioittavaan sävyyn ja houkutellaan mm. helpoilla hinnoilla ja sukkelilla toimituksilla. Ilmoitusten ohella kalenteri sisältää aakkosellisen henkilöluettelon ammatteineen ja asunto-osoitteineen sekä yleisten osoitteiden luettelon, jonka avulla taas löytyivät niin kaupalliset kuin julkisetkin palvelut asianajajista lääkäreihin ja köyhäinhuoneesta postikonttoriin. Kiinteistö- tai tonttiluetteloa kalenterissa ei ole, mutta osoiteluettelossa on maininta, jos henkilö asuu omassa talossaan. Lisäksi kalenterista voi lukea laajahkon kuvauksen Hämeenlinnan historiasta ja kaupungin alueista. Kirjoittaja ihastelee keskustan uusia pulskia kivirakennuksia ja arvokasta Raastuvankatua, kun taas Myllymäki on vain "yksi epäsäännöllinen…

Viktor Manner toimi Hämeenlinnan kaupunginlääkärinä vuosina 1899–1913. Manner oli myös uudistusmielinen kunnallismies, jolla oli suuri vaikutus esim. kaupungin vesijohtolaitoksen perustamiseen. Tässä artikkelissa Manner selvittelee mm. tilastojen avulla kulkutautien aikaansaamaa tuhoa 1800-luvun Hämeenlinnassa. Kaupungin huonot hygieniaolot, mm. liian tiivis rakentaminen, karjan jätösten leviäminen asuintonteilla, soinen ympäristö ja lietteiset rannat edesauttoivat tarttuvien tautien leviämistä kaupungin asukkaiden keskuudessa. Vuoden 1831 tulipalon jälkeen kaupungissa levisivät punatauti, lavantauti ja isorokko. Pahin koleraepidemia koettiin vuonna 1853, jolloin 6,4 prosenttia kaupunkilaisista kuoli. Lavantauti puolestaan surmasi suuren joukon hämeenlinnalaisia 1860-luvun katovuosien aikana. Pahimpina tautiaikoina kaupunkiin perustettiin tilapäisiä kulkutautisairaaloita sairaiden hoitamiseksi ja tautien enemmän leviämisen estämiseksi.

Kaupunginlääkäri Viktor Manner (1864–1936) selvitti vuonna 1909 Hämeenlinnan kaupungin terveydenhoidon tilannetta kaupungissa pidettävää Suomen terveydenhoitoyhdistyksen kokousta varten. Vaikka kokous peruuntuikin, Manner selvitys julkaistiin painettuna samana vuonna. Ajankohtaisia asioita kaupungin terveydenhuollossa tuolloin olivat vesijohto- ja viemärityöt sekä kaupunginsairaalan laajennus. Manner esittelee terveyden- ja sairaanhoidon tilanteen historiallista taustaa vasten, esim. väestö- ja kuolleisuustilastoja teoksessa on yli sadan vuoden ajalta. Teoksen liitteenä on terveydenhuoltoon liittyviä virallisia ohjeita, mm. Hämeenlinnan kaupungin terveyshoitosäännöt vuodelta 1903.