lydia.hameenlinna.fi
Haun tyyppi:

Haun kohde:



Edistynyt haku (vain aineistoille)

Selaa aineistoja (yhteensä 705)

Vitsiälän VPK:n seurahuone
Suomessa alettiin perustaa vapaaehtoisia palokuntia 1800-luvulla, vanhimmat niistä syntyivät Hämeeseen. Hämeen historian mukaan Hauholle perustettiin vapaaehtoinen palokunta, Hauhon WPK, jo vuonna 1888. Tämä hajosi myöhemmin kahtia Vitsiälän WPK:ksi ja Hauhon kirkonkylän WPK:ksi, ilmeisesti vuonna 1896.
Hirsirakenteinen Vitsiälän VPK:n seurahuone rakennettiin talkoovoimin. Avajaiset olivat lokakuussa 1899. Taloa on myöhemmin myös kunnostettu talkoilla. Tanssilava, aluksi ilman katetta, nousi rakennuksen viereen alun perin tukkilaiskisojen tanssitarpeisiin. Heinäkuussa 1949 pidettyihin kisoihin myytiin 10000 pääsylippua! Aikalaismuistelijat kertovat lähitienoon pellonpiennarten olleen täynnä kaikenlaisia kulkuneuvoja. Veneillä tultiin Hämeenlinnasta ja Valkeakoskelta saakka.
Vitsiälän kylä on Hauhon kirkonkylän kainalossa. Kylän keskiaikaisperäinen kylätontti näkyy yhä vanhojen kyläraittia kehystävien talojen tiivistymänä. Vitsiälä oli 1900-luvun alussa tiheästi asuttu.
Tanssit…
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1898
Tekijä:
Pätiälä, J. T.

Venäläisen sotilaskirkon kellojen nosto kirkontorniin keväällä 1900
Ortodoksinen Pyhän Aleksanteri Nevskin sotilaskirkko valmistui vuonna 1900 Pikkutorille kaupungin keskustan länsireunalle. Kirkkoa varten tilattiin kymmenen kelloa Pietarista. Kellot valettiin enimmäkseen kuparista, jota saatiin armeijan käytöstä poistetusta metalliromusta. Kellojen pinnat koristettiin ornamenteilla, ikoneilla ja psalmien säkeillä. Kelloihin merkittiin myös valimon nimi ja kellon paino. Kirkonkellojen siunaus ja nosto kellotorniin tapahtui keväällä 1900, ja kirkkorakennus vihittiin käyttöön 22. lokakuuta samana vuonna. Itsenäistymisen jälkeen rakennus jäi valtion haltuun. Yhtenä vaihtoehtona oli kirkon muuttaminen luterilaiseksi varuskuntakirkoksi, mutta lopulta vuonna 1924 täydellisesti muuttuneessa rakennuksessa avattiin Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Vuosina 1922–1923 valtio myi ja luovutti ortodoksisen kirkon kelloja mm. Vesilahden, Tyrvää, Sundin ja Tervon luterilaisille seurakunnille.
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1900

Vartiorakennus
Vuonna 1824 kenraalikuvernööri Zakarevski määräsi vartiorakennuksia rakennettavaksi kaikkiin kaupunkeihin, joissa oli sotaväkeä. Rakennusten suunnittelu määrättiin intendentinkonttorin tehtäväksi. Digitoituun rakennuspiirustukseen sisältyy pienen vartiorakennuksen lisäksi tiepuomi ja vahtikoppi. Piirustus on toisinto yhdeksää eri kaupunkia varten tehdystä tyyppipiirustuksesta, jonka laati Suomen intendentinkonttorin I konduktööri Anton Wilhelm Arppe ja allekirjoitti yli-intendentti Carl Ludvig Engel. Tämä vartiotupa on ilmeisesti ollut ensimmäinen empiretyylinen rakennus Hämeenlinnassa. Rakennus muistuttaa kreikkalaista temppeliä: siinä on doorilaisia pylväitä ja päätykolmion koristeaiheena laakeriseppele. Vartiorakennus valmistui vuonna 1827 Keinusaaren kaupunginosaan, nykyisen taidemuseon pihamaalle. Se purettiin kuitenkin jo 1840-luvulla kruunun viljamakasiinien tieltä. Pieni vahtikoppi säilyi makasiinin kyljessä kuitenkin aina 1900-luvun puolelle asti.
Avainsanat:
, , ,
Julkaisuaika:
1826
Tekijä:
Arppe, Anton Wilhelm

Värjäri Aulénin talo (Raatihuoneenkatu 23)
Värjäreillä ja karvareilla oli 1800-luvun Hämeenlinnassa melkein oma kaupunginosansa veden äärellä Abborren- ja Svanen-kortteleissa (nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamalla alueella) sekä Rantakadun (nyk. Arvi Kariston kadun) reunan rantatonteilla. Värjärimestari Henrik Aulén rakennutti kuitenkin värihuoneensa tiilestä etäämmälle rannasta silloiseen Wågen-kortteliin tontille 105, Raastuvankadun (nyk. Raatihuoneenkadun) varteen.
Aulén oli hyvin toimeentuleva värjärimestari. Hänen värjäämössään oli väri- ja kuivaushuone sekä nukanleikkaushuone, jossa vuonna 1851 oli jopa nukanleikkauskone viidellä saksiparilla. Aulénilla oli myös veran pörhötys- ja harjauskone sekä kolme muurattua väriammetta. Niistä kahteen mahtui 20 saavia ja yhteen 12 saavia värilientä. Kuparikattiloihin mahtui yhteensä seitsemän saavia värilientä. Värjärin työvälineet olivat arvokkaita, kuten talonpoikien 1800-luvun muotivärikin, sininen (indigo). Perunkirjoituksessa…
Avainsanat:
, , , ,
Julkaisuaika:
1833

Vänrikin markkinamuisto on luettu Runebergin teoksesta Vänrikki Stoolin tarinat, vuoden 1918 painoksesta. Käännös on Paavo Cajanderin. Äänitteen on toteuttanut Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX, lukija Antti Paranko.
Avainsanat:
, , , , ,
Julkaisuaika:
1848
Tekijä:
Runeberg, Johan Ludvig

Vänrikin markkinamuisto
Tukholmassa vuonna 1887 ilmestynyt Vänrikki Stoolin tarinoiden suomenkielinen laitos sisältää vähemmän tunnetun suomennoksen Hämeenlinna-aiheisesta runosta Vänrikin markkinamuisto. Kääntäjästä ei löydy tietoa, mutta teoksen on kuvittanut ruotsalainen kuvataitelilija August Malmström (1829–1901). Hattelmalanharju on tuskin ollut tuttu paikka tämän version kääntäjälle:
"Hämeenlinna! kuutamolla kuinka ensikerran näin
Hatalmaan sun harjanteelta, ei voi mennä mielestäin.
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt,
mutta lepoa tai suojaa min' en muistanutkaan nyt."
Avainsanat:
,
Julkaisuaika:
1887
Tekijä:
Runeberg, Johan Ludvig

Vänrikin markkinamuisto
J. L. Runebergin runo Vänrikin markkinamuisto on varmasti Suomen kirjallisuuden tunnetuin Hämeenlinna-aiheinen runo. Pitkän runon keskellä on kuusi säkeistöä, joissa Suomen sodassa palvellut vänrikki Stool muistelee sota-ajan tapahtumia Hämeenlinnassa. Paavo Cajanderin suomeksi kääntämät säkeet Hattelmalan harjanteesta ovat painuneet monen hämeenlinnalaisen mieleen pysyvästi:
"Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin
Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!
Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt,
mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt."
Avainsanat:
,
Julkaisuaika:
1904
Tekijä:
Runeberg, Johan Ludvig
Koneluettavat metatiedot

atom, csv, dc-rdf, dcmes-xml, json, omeka-xml, rss2