Selaa aineistoja (yhteensä 39)

Jaakko Juteinin Ajan wiete elli Moninainen runokokous ilmestyi vuonna 1817 Viipurissa. Ajan wiete sisältää pilkka- ja leikkilaulujen lisäksi muutamia lyyrisempiäkin runoja, esim. kauniin rakkausrunon Pojan laulu tytöllensä. Juteinin sydäntä lähellä olevia aiheita olivat mm. suomen kielen asema (Kiwi-piirros Häpy-patsaassa Suomen Oppineille) ja eläinten suojelu (Kuoharista elli Salwajasta). Suurin osa kokoelman runoista noudattaa kalevalaista runomittaa.

Jaakko Juteinin Perhe-Kunda on ensimmäisiä suomenkielisiä kokeiluja näytelmäkirjallisuuden alalla. Se on kolmeen osaan jaettu vuoropuhelu, joka on kannanotto koulutuksen ja valistuksen puolesta, taikauskoa ja uskomuksia vastaan. Talollisen poika ja talon renki pilkkaavat kahden vanhan naishenkilön ennustuksia ja uskomuksia. Nuorukaiset, joista toinen tekeytyy naiseksi, alkavat kiistellä vanhusten kanssa aaveista ja taikakeinojen tehosta ja osoittavat lopulta kaiken sellaisen valheeksi. Tapahtumat päättyvät juhlaan talon lehtimajassa, jossa juodaan "walistuksen ja Suuren Ruhtinaan" malja.

Jaakko Juteinin Huwitus-Sanomia on varhainen vitsikirja, jossa kirjoittaja tuo esiin myös 1800-luvun alun yhteiskunnan epäkohtia ja eriarvoisuutta. ”Kirkko-herra sai lehmän ja otti ruumiin saarna-palkan emännän kuoleman jälkeen, – käski kuitenkin Apulaistansa ruumiin saarnaa pitämään. Koska nyt tämä akka oli ollut paha eläissänsä, valitsi Apulainen suuttuneena nämä sanat saarnansa aineeksi: Kaksi sai, ja kaksi ei saaneetkan ; Kirkko-herra sai lehmän, perkele sielun, mutta minä ja lukkari ilman jäimme.”