lydia.hameenlinna.fi
Haun tyyppi:

Haun kohde:



Edistynyt haku (vain aineistoille)

Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Items in the Hämeenlinnan kaupunginmuseo Collection

Vartiorakennus
Vuonna 1824 kenraalikuvernööri Zakarevski määräsi vartiorakennuksia rakennettavaksi kaikkiin kaupunkeihin, joissa oli sotaväkeä. Rakennusten suunnittelu määrättiin intendentinkonttorin tehtäväksi. Digitoituun rakennuspiirustukseen sisältyy pienen vartiorakennuksen lisäksi tiepuomi ja vahtikoppi. Piirustus on toisinto yhdeksää eri kaupunkia varten tehdystä tyyppipiirustuksesta, jonka laati Suomen intendentinkonttorin I konduktööri Anton Wilhelm Arppe ja allekirjoitti yli-intendentti Carl Ludvig Engel. Tämä vartiotupa on ilmeisesti ollut ensimmäinen empiretyylinen rakennus Hämeenlinnassa. Rakennus muistuttaa kreikkalaista temppeliä: siinä on doorilaisia pylväitä ja päätykolmion koristeaiheena laakeriseppele. Vartiorakennus valmistui vuonna 1827 Keinusaaren kaupunginosaan, nykyisen taidemuseon pihamaalle. Se purettiin kuitenkin jo 1840-luvulla kruunun viljamakasiinien tieltä. Pieni vahtikoppi säilyi makasiinin kyljessä kuitenkin aina 1900-luvun puolelle asti.

Kylpylaitos
Arkkitehti Alfred Caweenin suunnitteleman yleisen kylpylaitoksen pohjapiirustus on vuodelta 1877. Laitoksen rakentamisesta ei ole varmaa tietoa, mutta kysymyksessä voisi olla keväällä 1878 Hämeensaaressa avattu kylpylaitos, jonka avaamisesta ilmoitettiin Hämäläinen-lehdessä 9.5.1878 näin: "Hämeensaaren uusi kylpylaitos Hämeenlinnassa avataan kesäkuun 11. p. kylpyvieraille. Laitoksessa on joka päivä tarjonna kaikenlaisia kylpyjä, joita vesiparannuslaitoksessa käytetään, kuin myös kylpyjä lääkkeitten kanssa. Sähkövoimaa käytetään tarpeellisissa tapauksissa, ja keuhkotautisille pidetään tarjonna taajennettua ilmaa. Erilaisia mineralivesiä on myöskin saatavilla. Lääkärihoitoa toimittaa tohtori Carl Bartram. Kylpyhinnat kohtuulliset." Myöhemmissä ilmoituksissa suositeltiin mm. mutakylpyjä, sähköhoitoa ja hierontaa. Kylpylaitoksen johtajana toimi kaupunginlääkäri Carl Bartram. Polttimomestari Adolf Kiuttu osti Hämeensaaren kylpylaitoksen sen perustajayhtiöltä vuonna 1891. Kesäkuussa 1899 syttyi kylpylaitoksessa tulipalo, jota Hämeenlinnan vapaaehtoinen palokunta riensi sammuttamaan. Sammutustöitä vaikeuttivat kuitenkin rakennuksen ympärille kohonnut tulvavesi ja tulvan ympäriinsä levittämät halkopinot. Kylpylaitos paloikin maan tasalle,…

Åhlbergin talo
Kihlakunnantuomari Åhlberg suunnitteli 1860-luvun alussa kivitalon rakentamista Hämeenlinnan keskustaan Residenssikadun (nyk. Hallituskadun) ja Siltakadun (nyk. Arvi Kariston kadun) kulmatontille nro 78. Ruotsalaissyntyinen arkkitehti Pehr Erik Svante Degenaer piirsi tuomarille komean kolmikerroksisen kivitalon vuonna 1860. Piirustuksessa on myös Hämeen läänin lääninarkkitehtina vuosina 1855–1865 toimineen Carl Albert Edelfeltin nimi. Arkkitehti Degenaer oli muttanut Ruotsista Helsinkiin v. 1857. Hän asui perheineen Hämeenlinnassa vuosina 1882-1887 ja teki tuona aikana mm. kaupungin kuumelasaretin piirustukset. Tuomari Åhlbergin talo jäi kuitenkin tuntemattomasta syystä rakentamatta.

Willgrenin talo (Raatihuoneenkatu 11)
Willgrenin talon paikalla oli vuoteen 1967 asti Hämeenlinnan vanhin, vanhasta kaupungista 1700-luvun lopulla siirretty kauppias Willgrenin talon päärakennus, ("joka omituisine kattoineen ja ikkunaluukkuineen oudoksuttaa nykyisen sukupolven silmää.") Arkkitehti Henrik Reinhold Helin suunnitteli vuonna 1905 Willgrenin liiketalon koko tontin kattavaksi kokonaisuudeksi Raastuvankadun (nyk. Raatihuoneenkadun) ja Itäisen Linnankadun (nyk. Linnankadun) risteykseen. Rakennus olisi ollut merkittävin Helinin Hämeenlinnaan suunnittelemista jugendrakennuksista, mutta suunnitelma toteutui vain osittain: Kulmauksessa oleva vanha puutalo jätettiin vielä paikoilleen ja vain rakennuksen molemmat päät rakennettiin. Rakennukset purettiin vuonna 1968, kun Kanta-Hämeen säästöpankin talo rakennettiin.
Willgrenin talo on Helinin töistä ensimmäinen, jossa on kansallisromanttisia piirteitä; detaljeina on Suomen luonnosta poimittuja aiheita, kuten oravia ja puita. Näitä aiheita uskallettiin käyttää vasta sen jälkeen, kun Suomen paviljonki oravafriiseineen oli Pariisin maailmannäyttelyssä herättänyt ihastusta. Lisänä on vääntyneitä naamioita ja mielikuvituseläimiä. Rakennuksen yleisilme on kuitenkin rauhallisen selkeä.

Lammin vaivaistalo
Kun vaivaistalohanketta Lammilla pohdittiin, arvioitiin että Lammilla tarvittaisiin 75 hoitopaikkaa, joista 13 mielisairaille. Vaivaistalo päätettiin rakentaa vuonna 1887 ja laatia samalla vaivaishoidon ohjesääntö. Ensimmäinen mielisairasosasto, piirroksen "houruosasto" rakennettiin vuonna 1888. Osastolla hoidettiin myös naapurikuntien mielisairaita, jos tilaa oli. Kunnalliskoti valmistui vuonna 1890. Rakennukset sijaitsivat noin kilometrin kirkonkylän keskustasta Evolle päin alueella, jossa on nykyäänkin vanhainkoti ja Lammin terveysasema. Vaivaistalon mielisairasosasto paloi vuonna 1892. Hämeen Sanomat kertoi, että yhdeksästä "siellä säilytetystä heikkomielisestä" seitsemän jäi liekkeihin. Kun kirkonkylästä ehti paikalle ihmisiä, oli talo jo tulen vallassa. Uusi mielisairasosasto rakennettiin 1893. Hoidokkien oloista tehtiin paljon valituksia. Vuonna 1905 talon ympärille päätettiin rakentaa aita, mutta suunnitellusta saunaremontista luovuttiin. Kunnassa sattuneiden murhapolttojen vuoksi valtuusto päätti 1910 hankkia kunnalliskodille yövartijan ja "kaksi hyvää koiraa". Kun rakennus jälleen paloi, uutta suunniteltiin vuonna 1928, mutta hanke ei toteutunut. Kun uusi vanhainkoti vihdoin vuonna 1957 valmistui, purettiin vuonna 1890…

Värjäri Aulénin talo (Raatihuoneenkatu 23)
Värjäreillä ja karvareilla oli 1800-luvun Hämeenlinnassa melkein oma kaupunginosansa veden äärellä Abborren- ja Svanen-kortteleissa (nykyisten Palokunnankadun, Rauhankadun, Hallituskadun ja Arvi Kariston kadun rajaamalla alueella) sekä Rantakadun (nyk. Arvi Kariston kadun) reunan rantatonteilla. Värjärimestari Henrik Aulén rakennutti kuitenkin värihuoneensa tiilestä etäämmälle rannasta silloiseen Wågen-kortteliin tontille 105, Raastuvankadun (nyk. Raatihuoneenkadun) varteen.
Aulén oli hyvin toimeentuleva värjärimestari. Hänen värjäämössään oli väri- ja kuivaushuone sekä nukanleikkaushuone, jossa vuonna 1851 oli jopa nukanleikkauskone viidellä saksiparilla. Aulénilla oli myös veran pörhötys- ja harjauskone sekä kolme muurattua väriammetta. Niistä kahteen mahtui 20 saavia ja yhteen 12 saavia värilientä. Kuparikattiloihin mahtui yhteensä seitsemän saavia värilientä. Värjärin työvälineet olivat arvokkaita, kuten talonpoikien 1800-luvun muotivärikin, sininen (indigo). Perunkirjoituksessa vuonna 1868 Aulénin varat olivat 11 911 mk.

Suutari Görmanin talo
Hämeenlinnan maistraatti hyväksyi Karl Fredrik Görmanin (1801–1834) vuonna 1825 suutarimestariksi. Suutari Görman rakennutti kaupungin palon jälkeen kaksi taloa silloisen Residenssikadun varrelle. Rakennuspiirustuksessa on kaksi yksikerroksista aumakattoista puutaloa. Seinissä on uurrettu vaakalaudoitus, jota elävöittää keskiosan sileä laudoitus. Kivijalan yläpuolella on vesilista, ullakkokerroksen erottaa vaakalista. Räystäslaudoitus on porrastettu ja leveä. Piirrokseen on jälkeenpäin lisätty lyijykynällä portti ja pohjakaava. Seinät on ilmeisesti tarkoitettu maalattaviksi keltamullalla. Ikkunanpuitteet ovat valkoiset ja katto tervattu. Piirustuksessa on kirjoitukset: Hyväksytty Hämeen lääninhallituksessa 10.9.1832, maaherra Joh. Fr. Stichaeus. Wilhelm Ladau, Skomakaren Görman. On mahdollista, että toinen rakennuksista säilyi kerrostalojen välissä osoitteessa Hallituskatu 28, mikäli seuraava, Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon valokuva-arkiston tieto pitää paikkansa: "Tässä talossa Eva Grönman, (sukunimi?) myöhemmin Gustafsson, asui suutarin rouvana Hämeenlinnan suuren palon jälkeen. Tämä rakennus siirrettiin kesäkuussa 2013 Hallituskadulta Koilliskulman talomuseoalueelle osoitteeseen Koulukatu 3.

Kämärin talo (Raatihuoneenkatu 13)
Kämärin talo oli ehkä erikoisin jugendarkkitehti Henrik Reinhold Helinin luomuksista. Se oli osittain kolme-, osittain nelikerroksinen kapeahko punatiilinen rakennus Raatihuoneen vieressä. Arkkitehti Helin oli käynyt vuonna 1899 tutustumassa englantilaiseen, skotlantilaiseen, belgialaiseen, hollantilaiseen ja ranskalaiseen jugendiin. Kämärin talossa jugend oli nyt ensi kertaa Hämeenlinnassa muutakin kuin pintaornamentiikkaa.
Rakennuksen fasadi oli täysin uudenlainen: se koostui neljästä erikorkuisesta ja erityyppisestä jaksosta. Koristeina oli mm. vähemmän jugendtyyppisiä ikkunoiden tiilikehyksiä ja kolmen ikkunan ryhmiä. Selvää jugendia olivat kierteiset puolipylväät, koristeelliset rännit, kierukat ja hevosenkenkäikkunat. Pääoven kivipilareihin suunniteltuja vesilintuaiheita ei valmiissa talossa ollut. Uutta Helinillä olivat mm. toisen kerroksen uloke kivipäätyineen ja rautakalterit alakerrassa. Sisätilat olivat vielä melko tavanomaisia, paitsi että toisesta kerroksesta kolmanteen johti kierreportaikko, jonka kaiteissa oli kierteitä, kierukoita ja palloja. Tiilipintaisen, osittain rapatun rakennuksen ensimmäinen omistaja oli kauppias Jalmari Kämäri.
Kämärin talossa toimineita liikkeitä ovat mm. Hj. Salon kultasepänliike,…

Lainaajakortti
Hämeenlinnan kaupungin kansankirjaston asiakkaaksi haluava täytti esipainetun lomakkeen kahden todistajan läsnäollessa. Lomake vuodelta 1893 on säilynyt Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmissa.

Hämeenlinnan lyseen toverikunnan huvit
Hämeenlinnan lyseon toverikunta järjesti pitkäksi perinteeksi muodostuneita huvitilaisuuksia jo 1800-luvun puolella. Vuonna 1891 Seurahuoneen salissa nähtiin mm. kaksi huvinäytelmää. Ohjelmassa oli myös tanssia ja laulua.