lydia.hameenlinna.fi
Haun tyyppi:

Haun kohde:



Edistynyt haku (vain aineistoille)

Yksityiskokoelmat

Items in the Yksityiskokoelmat Collection

Lammin kirkonkylä
Lammi on vanhaa maanviljelysseutua kylineen, kartanoineen ja maatiloineen. Kirkonkylä on muodostunut neljän keskiaikaisen kylän - Hakkalan, Niipalan, Tirmulan ja Kirkonkylän - alueelle, maisemarakenteen solmukohtaan, missä Salpausselän reunamuodostuma, harjut ja laaksoalue vesistöineen risteävät. Lammin kirkon ympäristö koki suuren muutoksen vuonna 1918, kun kirkko ja sen läheisyydessä sijainneet rakennukset paloivat kansalaissodan loppuvaiheissa. Tässä kuvassa näkyy kuitenkin vielä paloa edeltänyt kirkon seudun rakennuskanta. Vasemmassa reunassa on Lammin keskiaikainen harmaakivikirkko kellotapuleineen. Kirkon vasemmalla puolella näkyy Iso-Lukkarin tilan rakennuksia, jotka myös tuhoutuivat vuonna 1918. Etualan hautausmaan vieressä oleva vaaleakattoinen rakennus on maalari Kyllösen talo, ja sen takana näkyy Taivalsaaren kauppa. Kaupan ja kellotapulin välissä on Huovilan tilan päärakennus ja sen takana palolta säästynyt rakennus, josta tuli Huovilan päärakennus vuosiksi 1918–1929. Sen jälkeen talo oli Lammin osuuskaupan omistuksessa. Huovilan rakennusten taustalla näkyvä pitkä rakennus on Lammin seurahuone, joka ei myöskään säästynyt tulelta vuonna 1918. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Mikkolan tilan rakennuksia. Niiden edessä…

Lammin kirkonkylän kansakoulu
Lammin kirkonkylän ensimmäinen kansakoulurakennus rakennettiin vuonna 1873 vuotta aiemmin valmistuneen pitäjäntuvan yhteyteen. Koulu sijaitsi Iso-Lukkarin tilan mailla Lammin kirkkoa vastapäätä, maantien toisella puolella. Kansakoulun ensimmäiseksi opettajaksi tuli Kaarlo Kunelius, joka sai opetettavakseen 16 poikaa. Tytöt pääsivät kansakouluun vuotta myöhemmin Kaitalassa, kolmen kilometrin päässä kirkolta. Kirkonkylän koulutalossa oli luokkahuone ja käsityöhuone, opettajan asunto ja kaksi eteistä, toinen opettajalle ja toinen koululaisille. Vuonna 1883 rakennettiin itäpäädyn jatkeeksi uusi kyökki. Poika- ja tyttökansakoulut yhdistettiin, kun myös kunnantupa saatiin koulun käyttöön vuonna 1883. Valokuva kirkonkylän kansakoulusta oppilaineen on vuodelta 1905. Vanha kansakoulurakennus paloi kansalaissodan aikaisessa kirkonkylän tulipalossa. Muutaman vuoden kansakoulu joutui toimimaan hajallaan eri rakennuksissa, kunnes uusi kansakoulu valmistui Konnarin mäelle vuonna 1921.

Lammi
Tässä 1920-luvun kuvassa on etualalla nähtävissä kaksi näihin päiviin asti säilynyttä rakennusta Lammin kirkolta Hämeenlinnan suuntaan johtavan raitin varrelta. Etumaisena pääty tielle päin on kelloseppä Nestor Ruoppilan talo, jossa kelloseppä sai vuonna 1907 luvan harjoittaa myös kirjakauppaliikettä. Nestor Ruoppilan poika Veikko Ruoppila (1907–1993) oli tunnettu professori ja suomen murteiden tutkija. Ruoppilan talossa toimi kansalaissodan jälkeen vuoden verran myös Lammin säästöpankki ja 1920-luvulla edelleen kirja- ja paperikauppa. Vuosiksi 1937–1950 taloon asettui Lammin kunnankirjasto. Suojellussa rakennuksessa on nykyäänkin liiketiloja. Kuvan tornillisen talon rakennutti 1800-luvun lopulla kauppias Johan Alfred Peltolehto (Åkerlund). Vuodesta 1934 rakennuksessa toimi kauppiaan lesken vuokralaisena Lammin osuuskaupan kahvila-ravintola. Peltolehdon talon torni purettiin 1950-luvulla, sen jälkeen kun rakennus oli tullut kunnan omaisuudeksi. Lammin kunnankirjasto on toiminut myös tässä talossa vuosina 1953–1969. Taimmaisena näkyvää Soimanpohjan taloa, jossa sijaitsi kirkonkylän postitoimisto, ei ole enää olemassa. E. Soimanpohja (Slasnikoff) toimi Lammin postitoimiston vakinaisena hoitajana vuosina 1890–1930.

Marjala Lepaalla
Suomen lippu nousee salkoon Tyrvännössä Lepaan puutarhaopiston Marjala-rakennuksen vieressä. Marjala rakennettiin 1820-luvulla Lepaan kartanon viljamakasiiniksi. Kartanon viimeinen yksityinen omistaja oli K. F. Packalén, joka testamenttasi tilansa valtiolle perustettavaa puutarha- tai maanviljelyskoulua varten. Lepaan puutarhaoppilaitos aloitti toimintansa vuonna 1912. Arkkitehti H. R. Helinin johdolla kartanon alueelle rakennettiin uusi koulurakennus Opistola, joka kuitenkin paloi vuonna 1934. Myös kartanon vanhoja rakennuksia kunnostettiin: Entisestä väentuvasta tuli asuntolarakennus Kotila ja entisestä viljamakasiinista marjanjalostuslaitos Marjala. Opistola, Kotila ja Marjala reunustivat oppilaitoksen piha-aluetta. Puutarhaopiston alkuaikoina Marjalassa oli jäävarasto ja marjanjalostuslaitos, myöhemmin opiston toimisto, ruokala ja keittiö ja myös posti. Vuonna 1975 perustetun Lepaan puutarhamuseon näyttelytilat olivat aluksi Marjalassa, nykyään siellä on museon toimisto, kirjasto ja opiskelijoitten olohuone. Lepaalla toimii edelleen Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikön puutarhaoppilaitos.

Karhuluolalla
Hyvinpukeutunut seurue on asettunut kuvattavaksi Aulangon Karhuluolassa 1910-luvun loppupuolella. Karhuperhettä esittävä veistos ryhmän taustalla on kuvanveistäjä Robert Stigellin tekemä, ja se pystytettiin Aulangolle vuonna 1907. Samassa yhteydessä valmistuivat Karhuluolalta ylös Aulangonvuorelle johtavat kiviset portaat ja vuoren päällä sijaitseva näkötorni.

Lyyti, Aune ja Bella Alkuyhtiön pihassa 1915
Työväen asunto-osakeyhtiö Alku perustettiin vuonna 1892 Kasarmikadun varrelle, Pohjoisen Niittykadun ja Koulukadun välissä olevalle tontille. Arkkitehti Henrik Helin suunnitteli tontille neljä puista asuintaloa, joihin tuli yhteensä kaksikymmentä asuntoa. Kuvassa taustalla näkyvä tiilinen ulkorakennus rakennettiin tontin itäreunaan. Siinä sijaitsivat pakari, pesutupa ja käymälät. Kevättulvat ja tulipalot koettelivat tämän kaupungin ensimmäisen asunto-osakeyhtiön asukkaita, niin että vuosisadan vaihteessa jäljellä olivat vain kaksi Koulukadun puoleista asuinrakennusta. Asukkaina olivat tuolloin nuohooja K. Tamminen, kirjansitoja Fr. Göök (Saarenheimo), muurari Forsman, muurari Terho, kirjaltaja Y. Ranta, kolporttööri J. Kämäri, vanginvartijat Nurkka ja Sainio, posteljooni K. Niemi, vahtimestari E. J. Rajalin ja teurastajan leski Skytt. Vuonna 1915 yhtiössä asui myös vanginvartija Hugo Louhivaara, jonka albumista kuva on peräisin. Kuvan Aune lienee posteljooni Kalle Niemen tytär. Alku-yhtiön tontin ja rakennukset osti vuonna 1923 ajuri Heiniö. Heiniön jälkeen omistajana oli Suomalainen Nafta Oy ja vuodesta 1934 alkaen Heinäsen kiviveistämö.

H:linna kirkko
Hämeenlinnan kirkon ja toriaukion väliin valmistui 1910-luvun alussa Armas Lindgrenin suunnittelema Toripuisto, jonka molempiin päihin rakennettiin avoimet paviljonkirakennukset. Samassa yhteydessä tori kivettiin. Tässä ilmeisesti vuonna 1913 otetussa kuvassa päähuomion vie kuitenkin torin pohjoislaidan koristeellinen valaisinpylväs. Samoja tai ainakin hyvin samanlaisia valaisinpylväitä voi edelleen nähdä Sibeliuksenpuiston käytävien varrella. Keskustan katuvalaistus sähköistettiin vuodesta 1899 alkaen. Ensimmäiset sähkölamput olivat nopeasti kuluvia kaarilamppuja. Jo seuraavalla vuosikymmenellä saatiin kuitenkin Hämeenlinnassakin käyttöön Thomas Alva Edisonin uusi käänteentekevä keksintö, hehkulamppu.

Kaivokadun lastentarha
Hämeenlinnan ensimmäinen kunnallinen lastentarha syntyi, kun Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämä kansanlastentarha luovutettiin kaupungin hoidettavaksi syksyllä 1928. Aluksi tilat vuokrattiin Kaurialasta kamreeri E. A. Koposen omistamasta puutalosta, joka on edelleen olemassa osoitteessa Armas Launiksen katu 1. Syksyllä 1931 lastentarha sai käyttöönsä uudet ja ajanmukaisiksi kunnostetut tilat entisestä Hämeenlinnan rouvasseuran talosta Kaivokadun ja Birger Jaarlin kadun kulmasta. Talo oli samana vuonna siirtynyt kaupungin omistukseen, ja kunnostuksen jälkeen sinne sijoittui lastentarhan lisäksi myös kaupungin lastenkoti. Johtajana uudessa Kaivokadun lastentarhassa toimi Taimi Aronen ja toisena opettajana Hildi Nystöm. Kuvan lapset leikkivät sisätiloissa olevalla hiekkalaatikolla vielä Kaurialassa puolella sijainneessa lastentarhassa. Kolmas oikealta on Margit Eskman, josta tuli Kansansaeläkelaitoksen johtaja ja sosiaalihallituksen pääjohtaja. Eskmanin vasemmalla puolellaan on Lea Valkonen, joka valmistui vuonna 1946 lastentarhanopettajaksi ja toimi Kaivokadun lastentarhassa opettajana ja myöhemmin saman päiväkodin johtajana aina vuoteen 1984 asti. Vasemmassa reunassa seisova poika on Mikko Helanterä. Muita lapsia ei…

Leikkikentältä v. 1947
Kaivokadun lastentalossa sijainnut kaupungin lastenkoti muutti vuonna 1946 Vuorentaan kylän Rääpiälään, ja siltä vapautuneisiin tiloihin perustettiin seuraavana vuonna Hämeenlinnan kaupungin ensimmäinen lastenseimi 23 lapselle. Myös yksi puolipäiväosastoista muutettiin kokopäiväosastoksi 1940-luvun puolivälin jälkeen. Ullakkokerroksen tilat vapautuivat asuntokäytöstä vuonna 1949, ja silloin perustettiin vielä yksi 15 lapsen kokopäiväosasto, minkä jälkeen Kaivokadun lastentarhan lapsimäärä oli suurimmillaan. Entisen rouvasseuran talon huoneissa ja pihalla touhusi silloin enimmillään 113 lasta, joista nuorimmat seimiläiset olivat vain kolmen kuukauden ikäisiä vauvoja. Lastenseimen ja lastentarhan johtajattarena 1940-luvun loppupuolella toimi Aira Merisalo ja opettajina Hildi Nystörm, Kyllikki Malinen ja Lea Valkonen. Lastenseimen hoitajina olivat Aune Auvinen ja Greta Järvi. Talon pihalta kesällä 1947 otetussa kuvassa näkyy vähän pihanpuoleisen osan päätyä ja osa leikkikentästä. Vain kokopäiväosasto oli toiminnassa myös kesäkaudella. Lisäksi kaupunki järjesti lastentarhan pihalla kesätoimintaa kaupungissa kesää viettäville alle kouluikäisille lapsille. Lapsista huolehtimaan palkattiin ns. kesäkaitsijoita, ja kesän…

Kaivokadun lastentarha 1948
Vuonna 1948 otetussa kuvassa näkyy Kaivokadun ja Birger Jaarlin kadun kulmassa sijaitsevan lastentarhan rakennus pihan puolelta. Kaivokatu on aidan takana vasemmalla. Hämeenlinnan rouvasseura rakennutti vuonna 1859 talon vanhemman osan, joka näkyy kuvassa oikealla. Taloa laajennettiin vuonna 1895 Birger Jaarlin kadun suuntaisella lisäosalla. Samassa yhteydessä vanhaan osaan liitettiin kuvassa näkyvä pitkä avokuisti ja pesutupahuone. Hämeenlinnan kaupungin omistukseen entinen rouvasseuran rakennus tuli vuonna 1931, jolloin siihen sijoittuivat lastentarha ja lastenkoti. Vuonna 1948 lastenkoti oli jo muuttanut pois Kaivokadulta ja koko rakennus oli päivähoidon käytössä. Pitkää kuistia käytettiin pienimpien seimiläisten nukkumapaikkana. Vuosikymmenen lopulla Hämeenlinnan kaupungilla oli kaksi lastentarhaa. Kaivokadun tarhan lisäksi kaupunki oli ottanut vuonna 1946 hoitoonsa Vapaan huollon keskuksen ylläpitämän lastentarhan Myllymäessä Torikadulla. Tarha toimi Hämeenlinnan sisälähetyksen tiloissa vanhan puutalon kellarikerroksessa. Yläkerrassa oli Sisälähetyksen vanhainkoti. Myllymäen lastentarha sai nimekseen Leikkipirtti, ja sen opettajaksi tuli Rauni Pitko (Saarinen) ja ensimmäiseksi johtajaksi Irma Kare.